Tilaajille

Ma­nias­sa olo on par­haim­mil­laan upea ja elämä on yhtä sä­pi­nää, mutta sitten kaikki py­säh­tyy ma­sen­nuk­seen – kak­si­suun­tais­ta mie­li­ala­häi­riö­tä sai­ras­ta­va ou­lu­lai­nen Saana Tolp­pa­nen tuo nyt toivoa toi­sil­le

Lapsuuden ongelmaisesta perheestä kiusattiin heitteillä olevaa sisarusparvea, eikä oireileva nuori halunnut olla enää enempää silmätikkuna.

Tähän aikaan keväästä hanget ovat matalat ja pajut esillä. Saana Tolppanen kerää pajuja ojanperukoilta askarteluihinsa. Niistä valmistuu kotiin ”monenlaista häkkyrää”. Saana Tolppasen käsiin on tatuoitu symboleja. Vasemman käden ”Fire” kuvaa tulista sielua. Oikean käden kaiken näkevä silmä on lainattu Kellopeliappelsiinin Alexilta. Se kuvaa sekasortoista mieltä ja yhteiskuntakelpoisuuden tavoittelua. Poikkeukselliset ajat saattavat lisätä kenen tahansa ahdistusta. Tolppanen kehottaa silloin keskittymään hyvään ja positiiviseen.
– Nyt vain on erikoistilanne, mutta kaikki se hyvä on tallella. Täytyy ruokkia elämässä sitä, mikä on onnellista ja hyvää, viedä ajatukset pois pahasta. Istahtaa tietoisesti alas ja miettiä, mitä ihanaa elämässä on. Mitä ihanaa on tapahtunut tällä viikolla ja mitä ihanaa voisi tehdä tänään. Kaksisuuntaista  mielialahäiriötä sairastava Saana Tolppanen toimii vertaistyöntekijänä ja kokemusasiantuntijana Hyvän mielen talolla ja Taiteen sulattamon Kaunis mieli -hankkeen kautta. Nyt, kun koronaepidemian vuoksi toiminta on tauolla, Tolppanen käyttää vapautuvan ajan tekemällä niitä asioita, joista tulee hyvä mieli. 6-vuotias sekarotuinen Karma-koira on Saana Tolppaselle syy lähteä ulos joka päivä. Kun ahdistaa ja ajatukset kiertävät kehää, pienikin lenkki korttelin ympäri saa ajatukset toisaalle.
Tähän aikaan keväästä hanget ovat matalat ja pajut esillä. Saana Tolppanen kerää pajuja ojanperukoilta askarteluihinsa. Niistä valmistuu kotiin ”monenlaista häkkyrää”.
Tähän aikaan keväästä hanget ovat matalat ja pajut esillä. Saana Tolppanen kerää pajuja ojanperukoilta askarteluihinsa. Niistä valmistuu kotiin ”monenlaista häkkyrää”.
Kuva: Pekka Peura

Parhaimmillaan olo on upea.

Kun vaihde on täysillä, elämä on yhtä säpinää.

On kuin liidossa, lentää.

– Pystyn mihin vain. Otan haasteita vastaan, työnnän nokkani joka paikkaan. Olen rajaton, haastan itseäni. En kerkeä nukkumaan, on niin paljon kaikkea. Huonekalut vaihtavat paikkaa, alan niitä tuunaamaan, jäävät kesken. Tyrkytän tekemisiäni kirjoihin ja kansiin, osallistun joka asiaan, 48-vuotias Saana Tolppanen kuvailee manian lumoavaa vaihetta.

Maniasta hän ei luopuisi millään. Silloin todella tuntee olevansa elossa.