Ma­nias­sa olo on par­haim­mil­laan upea ja elämä on yhtä sä­pi­nää, mutta sitten kaikki py­säh­tyy ma­sen­nuk­seen – kak­si­suun­tais­ta mie­li­ala­häi­riö­tä sai­ras­ta­va ou­lu­lai­nen Saana Tolp­pa­nen tuo nyt toivoa toi­sil­le

Lapsuuden ongelmaisesta perheestä kiusattiin heitteillä olevaa sisarusparvea, eikä oireileva nuori halunnut olla enää enempää silmätikkuna.

Parhaimmillaan olo on upea.

Kun vaihde on täysillä, elämä on yhtä säpinää.

On kuin liidossa, lentää.

– Pystyn mihin vain. Otan haasteita vastaan, työnnän nokkani joka paikkaan. Olen rajaton, haastan itseäni. En kerkeä nukkumaan, on niin paljon kaikkea. Huonekalut vaihtavat paikkaa, alan niitä tuunaamaan, jäävät kesken. Tyrkytän tekemisiäni kirjoihin ja kansiin, osallistun joka asiaan, 48-vuotias Saana Tolppanen kuvailee manian lumoavaa vaihetta.

Tarjous vain nyt

Saat digin _maksutta_ 2 viikkoa

Ilmoita asiavirheestä