Eteläafrikkalainen Nelson Mandela tullaan muistamaan suurena sovinnontekijänä. Hän osasi antaa anteeksi ja rakentaa yhteistyötä entisten sortajiensa kanssa.
Vaikka Etelä-Afrikan entinen presidentti Nelson Mandela on nyt poissa, hänen työnsä jää elämään. Mandela tullaan muistamaan vankilassa pitkään viruneena vapaustaistelijana, jonka onnistui tehdä sovinto sortajiensa kanssa ja luoda malli afrikkalaiselle demokratialle.
Mandelaa voidaan pitää yhtenä 1900-luvun suurimmista poliitikoista. Hänet palkittiin Nobelin rauhanpalkinnolla vuonna 1993 yhdessä entisiä sortajiaan edustaneen Etelä-Afrikan silloisen presidentin Frederik de Klerkin kanssa.
Rauhanpalkinnot eivät tulleet pelkistä hyvistä aikomuksista, vaan jo käynnistyneestä prosessista, joka lopetti vuosikymmeniä jatkuneen mustien epäinhimillisen, rotuun perustuneen sorron Etelä-Afrikassa.
Mandela istui poliittisista syistä vankilassa 27 vuotta, suurimman osan niistä pahamaineisella Robben Islandin vankilasaarella. Vankilavuodet olisivat voineet katkeroittaa hänet, mutta näin ei käynyt.
Etelä-Afrikan valkoisen vähemmistön harjoittama rotuerottelupolitiikka apartheid ja siihen liittyneet mustan enemmistön nöyryyttämiset saivat Mandelan liittymään jo 1940-luvulla mustien oikeuksia ajavaan Afrikan kansalliskongressiin ANC:hen.
Valkoisen vähemmistön tiukentaessa rotusortolakeja ANC:nkin kehittyi radikaalimpaan suuntaan ja alkoi suosia väkivaltaisia menetelmiä sortohallinnon kaatamiseksi
Mandela ei tuolloin irtisanoutunut väkivallasta. Siinä vaiheessa hän ei olisi voinut tehdäkään sitä ja pysyä samalla johdossa. Hän kieltäytyi kuudesti vapauttamisestaan, koska sen ehto olisi ollut irtisanoutuminen väkivallasta politiikan välineenä.
Samaan aikaan kun hallitus jatkoi apartheid-politiikkaansa, 1980-luvun puolivälissä aloitettiin epäviralliset tunnustelut vankilassa olleen Mandelan kanssa. Vuosikymmenen lopulla ne johtivat virallisiin neuvotteluihin ja seuraavalla vuosikymmenellä perustuslain muutokseen, joka takasi vallan vaihtumisen rauhanomaisesti. Ensimmäiset vapaat vaalit vuonna 1994 sujuivatkin ennakkoepäilyistä huolimatta hyvin.
Parlamentti valitsi Mandelan Etelä-Afrikan ensimmäiseksi mustaa enemmistöä edustavaksi presidentiksi.
Mandelan presidenttikausi vuosina 1994–1999 oli onnistunut. Mandelan suuri saavutus on se, että henkilökohtaisen karismansa ansiosta hän kykeni rakentamaan siltaa yli poliittisten leirien.
Suuri tekijä Mandelan onnistumiselle oli totuuskomission perustaminen. Sen tehtävänä oli selvittää apartheidin aikana tapahtuneet eri osapuolten tekemät rikokset.
Maailmalla Mandelaa on arvostettu ja tullaan arvostamaan suurena rauhan- ja sovinnontekijänä. Mandela osoitti, että mahdottomalta tuntuvastakin tilanteesta voidaan tehdä mahdollinen, mutta se vaatii eri osapuolten yhteistä tahtoa.
Loistavista puheistaan muistettu Mandela sanoi kerran: ”Vapaus ei ole vain kahleiden pois heittämistä, vaan myös elämistä tavalla, joka kunnioittaa ja edistää muiden va-
pautta.”
Mandela oli sanojensa mittainen, ylikin.