Etelä-Afrikassa juhlittiin viikon lopulla näyttävästi merkkipäivää, joka liittyi maan entiseen presidenttiin Nelson Mandelaan. Kyseessä ei ollut hänen syntymäpäivänsä vaan enemmänkin uuden Etelä-Afrikan syntymäpäivä. Torstaina tuli kuluneeksi 20 vuotta siitä kun Mandela astui ulos vankilasta 27 vuoden sellielämän päätteeksi.
Voi liioittelematta sanoa, että tuo päivä muutti Etelä-Afrikan historian suunnan.
Merkillepantavinta oli se, millainen poliittinen johtaja vapauteen astui. Ei kiihkoileva eikä väkivallalla uhkaileva katkeroitunut hahmo vaan realistinen oikeudenmukaisuuden puolustaja ja uudistusten ajaja. Seuraavien parin vuoden aikana vaikutelma vahvistui: Mandela oli neuvottelukykyinen johtaja, jonka sanaan pöydän toisella olevat valkoisen ylivallan edustajatkin saattoivat luottaa.
Voi perustellusti kysyä, millainen olisi ollut Etelä-Afrikan kohtalo, jos vankilasta olisi kävellyt ulos kostonhaluinen ja kiihkomielinen johtaja. Ainekset rajuille väkivaltaisuuksille olivat maassa koossa rotuerottelukauden, mustien ja värillisten pitkäaikaisen sorron jälkeen. Paljon ei olisi tarvittu liekkien syttymiseen.
Ei Etelä-Afrikan rauhanomaisesta siirtymisestä enemmistövaltaan voi yksin Mandelaa kiittää. Viisautta ja malttia osoittivat monet muutkin kuten viimeinen valkoinen presidentti Frederik de Klerk. Silti Mandela oli rauhan säilymisen tärkein takuumies.
Edelleenkään Etelä-Afrikka ei pysty tarjoamaan mustille ja värillisille samoja hyvän elämän edellytyksiä kuin valkoisille. Maa kulkee kuitenkin oikeaan suuntaan. Mandela kelpaa suunnannäyttäjäksi kotimaassaan ja maailmalla vielä pitkään senkin jälkeen kun hänestä aika jättää.