Myös suomalaisen Sanna Mustosen käsivarressa on tatuointi muistona kaupungin yhteishengestä.
Viime toukokuussa pieni mehiläinen sai Sanna Mustosen jonottamaan kuusi ja puoli tuntia. Manchesterin pommi-iskusta oli vajaa viikko, ja paikallinen tatuointiliike keräsi varoja uhreille tekemällä ihmisille tatuointeja mehiläisestä, työläiskaupungin symbolista.
Mustonen oli muuttanut Manchesteriin vain muutama päivä ennen iskua suorittamaan ensihoitajaopintoihinsa liittyvää harjoittelua.
Koska kaupunki ei vielä ollut kovin tuttu, häntä huoletti, miten niin manchesterilaiset kuin suomalaisetkin suhtautuisivat tatuointiin. Mielessä oli, että jotkut pitäisivät ideaa typeränä siitä huolimatta, että mehiläinen sopi hyvin jo ennestään tatuoituun käsivarteen.
Huoli oli turha: erityisesti ihmiset Manchesterissa olivat innoissaan ja jopa otettuja siitä, että paikka oli onnistunut tekemään niin suuren vaikutuksen vain viikossa. Mustoselle brittikaupungin erityisyys piileekin juuri sen ihmisissä.
– Kaipaan Suomeenkin sitä ystävällisyyttä, mihin Manchesterissa tottui. Kaikki toivotetaan tervetulleiksi.
Lahjoituksia ja tempauksia uhrien hyväksi
Vain joitakin päiviä iskun jälkeen perustettiin We Love Manchester Emergency Fund, joka tukee taloudellisesti uhrien omaisia ja iskusta selvinneitä. Yhdistykseen on virrannut rahaa monista hanoista. Tatuointitempauksen lisäksi on muun muassa julkaistu kirja ja single This Is The Place -runosta, jonka runoilija Tony Walsh kirjoitti kaupungille ja lausui muistotilaisuudessa.
Yhteensä yhdistys on kerännyt yli 18 miljoonaa puntaa (yli 20 miljoonaa euroa). Manchesterin kunnanvaltuutettu ja yhdistyksen hallituksen puheenjohtaja Sue Murphy kertoo STT:lle, että lahjoituksia on tullut niin suurilta yrityksiltä kuin viikkorahojaan antavilta lapsilta.
Yli 14 miljoonaa puntaa on jo jaettu sureville perheille ja iskussa fyysisiä tai psyykkisiä vammoja saaneille. Yhdistys ei ohjaa sitä, mihin he rahat käyttävät. Toiminta jatkuu, kunnes kaikki rahat on saatu eteenpäin.
Murphyn mukaan lahjoitukset eivät yllättäneet, ainoastaan niiden suuri määrä. Hän huomauttaa, että solidaarisuus kytee kaupungissa syvällä.
– Kaikki, joilla on jonkinlainen yhteys Manchesteriin, tietävät siinä olevan jotakin erityistä. Meillä on tunnelmaa ja intoa ja välitämme toisistamme.
Mustonen on jo palannut Manchesterista Suomeen, mutta mehiläinen ranteessa muistuttaa ajasta Englannissa. Vaikka muisto iskusta ei ole mieleinen, se olisi voinut olla vieläkin raskaampi: jos harjoittelu olisi alkanut vain noin viikkoa aiemmin, Mustonen olisi heti ensi päivinään päätynyt kaaoksen keskelle.
– Se olisi ollut hurja aloitus harjoittelulle. On parempi, että niin ei käynyt.