Mikäli eläisimme alkavan kaamoksen sijasta pimeää keskiaikaa ja uskoisimme noituuteen, manauksiin sekä kaikenlaisiin koirankuonolaisiin - niin me vapisisimme kauhusta, kun puhe kääntyisi keskustapuolueen ylimääräiseen puoluekokoukseen.
Eikö tunnukin, että Suomen keskustan yllä on leijunut kirous koko hallitustaipaleen ajan, puoli vuotta. Kaikki mihin keskustalaiset poliitikot ovat tarttuneet on muuttunut tolkuttomaksi sähellykseksi, vaahtosuiseksi selittelyksi. Kamalaksi katsella.
Puolueen ennen niin näkemyksekkäät mahti-isännät seisovat pihoillaan kuin neljän viljan nallet.
Haravoidaanpa puolta vuotta. Keskustan vaalivoitto eduskuntavaaleissa tyhjeni Irak-vuodon takia. Samalla alkoi voodoo.
Kävi nimittäin ilmi, että telekopiolaite oli ennen vaaleja pyöräyttänyt manniset. Tässä vaiheessa puolueen johto pyyhki lankialla koko vuotoasian.
Vaan ei auttanut. Eräs puoluehallituksen jäsen oli tehnyt takkulat eli pistänyt arat paperit vääriin käsiin.
Suurotsikoiden ja poliisitutkinnan seurauksena puheenjohtaja-pääministeri kävi antamassa eduskunnalle tiedonannon. Epähuomiossa hän puhui toden sijasta muunneltua annelia. Ura kääntyi jyrkkään jäätteenmäkeen.
Ei kesäkään kirottua lohduttanut. Henkilöauto syöksyi suviyönä pellon ojaan keskellä avarinta lakeutta, suoralla tiellä. Kuljettaja väräytti poliisin viisaria puhaltamalla ylisuuret rajalat. Hänkin lensi puolueen hommista.
Helteillä puhuttiin, hiljaisella äänellä, miten ulkomaankauppaministeri oli tuoksahtanut Kreikassa päivän vanhalle lehtomäelle. Tarujen Thessalonikissa nuori ministeri oli manannut viinin jumalaa keskustalle kriisiapuun. "Ei tippa tapa ja ämpäriin ei huku", hän oli kailottanut.
Tasavallan presidentti oli kuullut äänen ja saapunut tukemaan horjujaa. Ministeri oli lopulta saatu halosteltua nukkumaan.
Viimeisin paha merkki välähti äsken. Kulttuuriministeri oli nauttinut mitä lie ulkomaista ruuan solkkua, jolloin suolisto änkkäytyi ihan karpelaksi.
petri.laukka@kaleva.fi