Man Maon kylässä musikantit näppäilevät soittimiaan, juhlaväki syö ja hälisee saviseinäisten ja olkikattoisten majojen lomassa. Perinteisiin jingpo-vähemmistön vaatteisiin pukeutunut hääpari kiertää pöydästä pöytään ja kaataa vieraille riisiviinamaljoja.
"Nämä ovat ensimmäiset häät meidän kylässä moneen vuoteen", toteaa Qing Mali.
Pienikokoinen nainen kertoo, että vielä muutama vuosi sitten suurin osa kylän miehistä käytti huumeita - lähinnä oopiumia ja heroiinia. Tämän vuoksi kylän naimaikäiset naiset etsivät muualta siippansa ja muuttivat sitä mukaa pois kylästä.
Jaettujen heroiiniruiskujen välityksellä kylään levisi myös aids ja noidankehä oli valmis.
"Kyläläiset eivät edes tienneet, kuka kuoli aidsiin, kuka huumeisin. Mustimpina aikoina melkein joka päivä kuoli joku ja ruumiita kannettiin jonossa pois kylästä", kertoo puolestaan viisissäkymmenissä oleva kylän miespäällikkö.
Ennen huume- ja aids-ongelmaa kyläläisiä oli 370. Heistä on nyt haudattu 170.
"Tuolloin ajattelin, että tätä menoa meitä jingpo-vähemmistöä ei enää kohta ole."
Ylhäällä Yunnanin vuorilla sijaitseva Man Maon kylä on kivenheiton päässä Burmasta, josta virtaa valtavat määrät heroiinia Kiinaan.
"Yunnanin vähemmistöt ovat perinteisesti käyttäneet oopiumia lääkkeenä päänsärkyyn, flunssaan sekä malarian oireiden lieventämiseen", kertoo alueella antropologista tutkimusta tekevä amerikkalainen Elanah Uretsky.
"Vähemmistöillä on yleensä myös alhainen koulutus ja työttömyyttä on paljon. Jingpo ja dai- miehillä ei ole myöskään suurta vastuuta. Monet heistä tappavat aikaa kotona polttelemalla oopiumia naisten huhkiessa pelloilla."
Oopium on kuitenkin kallistunut vuosien varrella ja sen käyttö on vaihdettu halpaan, burmalaiseen heroiiniin.
Qing Malin mukaan ihmiset eivät alussa tienneet, miten vaarallista aine oli.
Pikku hiljaa kyläläisten elämä muuttui yhä vaikeammaksi. Ihmisiä kuoli, sairaat eivät voineet työskennellä ja kylän narkkarit ryöstivät pelloille töihin menevien perheiden kodit rahan ja huumeen kiilto silmissä.
Muutama vuosi sitten elämän käydessä viimein sietämättömäksi, perinteisesti heikkoina pidetyt jingpo-naiset ottivat ohjat käsiinsä. Qing Malin johdolla kylään perustettiin huumeiden vastainen naisyhdistys.
Huumeiden käyttäjät eristettiin yhteisöstä ja suuri osa miehistä lähetettiin huumeparantolaan. Tämän jälkeen naiset tarkistivat päivittäin koko kylän talo talolta ja huumeisiin narahtaneet heitettiin ulos kylästä.
Man Maossa päivä hämärtyy illaksi ja vapaa-ajantalolle alkaa kokoontua kylän väkeä. Läheisestä Ruilin kaupungista on saapunut bussilastillinen tanssikoulun nuoria kylään esiintymään.
Tanssijat odottavat jännittyneinä verhojen takaa. Samassa valot syttyvät ja he pyyhältävät lavalle mustiin, punaisiin ja valkoisiin asuihin pukeutuneena. Alkaa symbolinen tanssi siitä, kuinka tappava, salakavala aids yrittää tartuttaa terveen ihmisen.
"Täällä maaseudulla ihmiset ovat köyhiä ja kaikki aika menee elannon hankkimiseen. Ei heillä ole aikaa eikä kiinnostusta kuivaan aids- ja huumeopetukseen", kertoo tanssikoulun perustaja Zhang Yinzhong.
Pari kertaa kuukaudessa oppilaat matkaavat läheisiin vähemmistökyliin esiintymään.
"Osa tansseista kertoo aidsista ja huumeista, osa on perinteisiä vähemmistötansseja. Esitys on viihdyttävä ja hauska tapa kertoa tärkeistä asioista."
Yunnanin viranomaiset aloitti huumeiden ja aidsin vastaisen kampanjan vuonna 2005 ja antoi runsaasti määrärahoja valistukseen ja propagandakampanjoihin.
"Dehongin alueelle määrättiin 3000 työntekijää valistamaan kyläläisiä - joka kylään yksi ihminen kolmeksi kuukaudeksi. Mutta resurssit eivät riitä. Ei vain ole tarpeeksi ihmisiä, jotka tietäisivät tarpeeksi asioista", kertoo Uretsky.
Yunnanissa on myös runsaasti aids- ja huume-projektien kanssa työskenteleviä kansalaisjärjestöjä. Mutta näiden ongelmana on usein puutteellinen ruohonjuuritason tieto ja taito tai kyky ymmärtää paikallisia kulttuureja.
Zhang Yinzhongin tanssikoulun eräs motiivi on vastata juuri tähän ongelmaan.
"Illan ohjelman jälkeen jäämme yleensä kyliin pariksi päiväksi. Yritämme ystävystyä kyläläisten kanssa, kysyä mitä he tarvitsevat ja auttaa heitä askareissa. Samalla me kerromme aidsista ja huumeiden käytön vaaroista. Tällä tavalla oppi menee paremmin perille."
Toinen koulun keskeisistä kulmakivistä on herättää vähemmistökylissä kipinä ja kiinnostus omien kulttuuriperinteiden arvostamiseen ja säilyttämiseen.
Oman kulttuurin tunteminen auttaa samalla kohottamaan vähemmistöjen etnistä itsetuntoa.
Elanah Uretskyn mukaan etnisen itsetunnon ja -luottamuksen puutetta pidetäänkin eräänä syynä Yunnanin vähemmistöjen runsaaseen huumeidenkäyttöön.