Sisilialaisella Giovanni Inbrunnonella ei ole kotioloista valittamista. Kotona 25-vuotiaalla miehellä on rakastavat vanhemmat, joten italialaisella ei ole kiirettä pois äidin pastapatojen ääreltä.
"Olen suunnitellut asuvani kotona kolmikymppiseksi asti. Sitten on aika perustaa oma perhe ja hankkia asunto. Ei kotona asuminen mikään ongelma ole. Päinvastoin, viihdyn vanhempieni luona todella hyvin."
Siinä missä suomalaisnuoret haluavat hypätä omilleen noin 20-vuotiaina, ei Italiassa painiskella kämppäongelmien kanssa. On täysin tavallista, että koko perhe asuu saman katon alla sulassa sovussa yli 30-vuotiaan jälkikasvunsa kanssa.
Monelle pesästä lentäminen on taloudellinen kysymys, mutta Giovanni paiskii töitä hartiavoimin. Hänellä on monta eri työtä, ja mies on osaomistajana viihtyisässä Simsalabim-internetpisteessä, joten mies pystyisi Italian alhaisesta palkkatasosta huolimatta asumaan itsenäisesti.
"Lisäksi työskentelen osan vuodesta ulkomailla niin tarjoilijana kuin rantavahtinakin", moniosaaja selventää. "Se poissaolo riittää minulle aivan hyvin. En muuttaisi pois, vaikka löytäisin kuinka halvan ja hyvän asunnon tahansa."
Perhe perustetaan Italiassa yhä myöhäisemmällä iällä. Naimisiinmenoa suunnitellaan usein vuosiakin, jotta perusta tulevaisuudelle olisi mahdollisimman hyvä.
"Seurustelin taannoin neljä vuotta erään tytön kanssa emmekä sinä aikana puhuneet kertaakaan yhteen muuttamisesta - saati avioitumisesta."
Giovanni kertoo, että Italiassa muutetaan usein suoraan kotoa yhteen elämänkumppanin kanssa. Tässä välissä on tavallisesti vielä siviilisäätykin vaihtunut.
"Todennäköisesti lämpimät välit vanhempieni kanssa säilyvät silloinkin, kun olen muuttanut. Kyläily on varmasti aktiivista, mutta tuskin äiti joka päivä vierailee."
Vielä viisi vuotta äidin ilona kotinurkissa majaileva Giovanni elää hellästä huolenpidosta huolimatta itsenäistä elämää. Esimerkiksi kaverien vierailut tapahtuvat normaaliin tapaan.
Ei ole harvinaista, että pojan ystävät tulevat kylään ja hetken kuluttua tehdään porukalla ruokaa - Giovannin äidin Mascali Grazian touhutessa luontevasti keskellä poikapoppoota.
"Kaverit ovat kuin osa perhettä. Vanhempani ja ystäväni tulevat loistavasti toimeen keskenään. Eikä minulla ole kaverieni vanhempien kanssa mitään ongelmia."
"Toki vanhemmat jakavat oppejaan ja yrittävät neuvoa parhaansa mukaan, mutta aivan itsenäistä elämäni silti on. Minä teen päätökset omien tunteideni perusteella."
Jos ovat italialaiset nuoret miehet mammanpoikien maineessa, ei tytöilläkään ole sen kummempaa kiirettä kotoa pois. Giovanni arvelee, etteivät pojat asu sen pidempään kotimaisemissa kuin tytötkään.
"Italiassa ei ole enää niin paljon suurperheitä kuin ennen. Pakottavaa tarvetta ainakaan asuintilan takia muutolle ei ole."
"Täällä kouluttaudutaan ensin ja hoidetaan taustat kuntoon. En halua tulla isäksi nuorena."