Järjettömistä palkkavaatimuksista ei voi syyttää pelkästään työntekijöitä. Kun talous kasvoi seitsemän vuotta putkeen, Etelärannan linnakkeen viesti duunarille oli järjestään, että pidä pääsi kiinni tai intialainen tulee ja vie työsi.
Valtakunnansovittelijan ovi käy tiuhaan. Tiukkailmeiset miehet ja naiset neuvottelevat. Liian usein tuloksetta. Ilmeisesti palkansaajat ovat saaneet tarpeekseen globaalista markkinataloudesta, josta jää enimmäkseen jaettavaa vain osakkeenomistajille, joista kovin moni majailee ulkomailla.
Huomisesta keskiviikkoon pankkien ovet pysyvät kiinni pankkitoimihenkilöiden työnseisauksen takia. Vajaan parin prosentin palkankorotustarjous ei kelvannut. Finnair on ollut parin lakon pinteessä, toimihenkilöt uhkaavat pysäytellä teollisuuden yksiköitä.
Ei uskoisi, että maan kansantuote supistunee tänä vuonna enemmän kuin kertaakaan rauhan aikana. Tilastokeskuksen mittareissa näkyvä pikkuriikkinen liikahdus ylöspäin on vahvasti ylitulkittu. Suomalaiset ovat liemessä kaulaansa myöten, mitattiinpa miten tahansa.
Järjettömistä palkkavaatimuksista ei voi tosin syyttää pelkästään työntekijöitä. Elinkeinoelämän keskusliiton piiristä on aivan erityisesti huudettu palkkamalttia, olivatpa suhdanteet suotuisat tai eivät. Kun talous kasvoi seitsemän vuotta putkeen, Etelärannan linnakkeen viesti duunarille järjestään oli, että pidä pääsi kiinni tai intialainen tulee ja vie työsi.
1990-luvun laman säikäyttämät suomalaiset noudattivat kauan ja kuuliaisesti palkkamalttia. Samaan aikaan Suomi otti pitkän hypyn kansainvälisillä markkinolla tultuaan EU:n täysjäseneksi ja otettuaan käyttöön euron. Sisäinen kustannuskehitys oli vakaata eikä oman valuutan ulkoinen arvo enää voinut omin päätöksin muuttua. Vakaus ja globalisaatio loivat mahtavan kasvupotentiaalin pitkäksi aikaa. Suomi on takonut tukevaa vaihtotaseen ylijäämää 1990-luvun puolivälistä asti.
Duunarit kokivat saavansa globaalista kasvusta vain prosentin murusia, kun kansainvälistyneiden firmojen johtajat ottivat käyttöön mielikuvituksellisia palkkiojärjestelmiä, joiden perusyksikkönä oli miljoona. Vuosiansiot kohosivat tolkuttomiksi. Eikä siinä kaikki. Johtajien epäonnistumiset palkittiin kultaisilla kädenpuristuksilla, jotka nekin saattoivat olla miljoonien arvoisia.
Duunarien irtisanomissuojaa vaadittiin heikennettäväksi ja palkkoja aisoihin samaan aikaan, kun ylin johtajisto kehräsi hirmuisia ansioita ja käytännössä paransi työsuhdeturvaansa muhkeilla erorahoilla.
Nyt nähdään tuon pelin tulokset. Viis siitä, että kansantalous rymisee nurin joka nurkastaan, palkansaajat koettavat rahastaa ulos viimeisenkin sentin. Maltti petti juuri, kun sitä olisi eniten tarvittu. Kaikenlainen tilastoaineisto, joka todistelee työn yksikkökustannusten nousseen Suomessa paljon kilpailjamaita nopeammin, vaikuttaa yhtä paljon kuin puhaltaminen pahvihevosen korvaan.
Keskinäinen luottamus on mennyt, järkipuheet eivät auta.
Työnantajapuolella tulopoliittiseen kokonaisratkaisuun eli tupoon on suhtauduttu viime vuodet kuin syanidikapseliin: siihen turvaudutaan vain viime kädessä eikä mieluusti silloinkaan. Monissa puheissa tupo on julistettu menneeksi ja tarpeettomaksi.
Tarpeettomaksi julistettu on kuitenkin nostellut päätään. Uutiset kertoivat viikolla, että kaikki seitsemän keskusjärjestöä ovat salaa neuvotelleet laajasta tuloratkaisusta eli tuposta. Neuvotteluhuoneista tihkuneiden tietojen mukaan osapuolet ovat tavoitelleet kolmen vuoden mittaista sopimusta. Tupohype loppui asian julkituloon. Torstaina EK veti käsijarrusta ja lopetti neuvottelut. Tupo tai sen jonkinlainen johdannainen olisi tässä tilanteessa hyödyksi. Talouden miinusluvut ovat poikkeuksellisen suuria. Jotkin järkevät raamit työn hinnalle on saatava, jotta kansakunta pääsee kurimuksesta ulos mahdollisimman pienin vaurioin. Työtaistelutoimet on kitkettävä ainakin pariksi vuodeksi, tavalla tai toisella. Suomella ei kerta kaikkiaan ole varaa lakkoihin. Eikä nyt ole oikea hetki kostaa aikaisemmilla palkkakierroksilla koettuja vääryyksiä. Jos avain lukkoon on tupo, niin olkoon sitten. Ideo- loginen oikeaoppisuus maksaa ihan liikaa kaikille.
Tapiola Pankki antoi keskiviikkona synkän ennusteen työllisyyden kehityksestä. Pahin nähdään pankin mukaan vasta talvella 2010--11. Silloin työttömyysaste voi olla 14 prosenttia ja työttömien määrä 400?000. Kaikkein ikävintä on, että työpaikoista 150?000 saattaa olla iäksi menetettyjä teollisuuden rakennemuutoksen takia.
Mistä siis riidellään, jos kohta ei ole edes tehtaita tai laitoksia, joita elvyttää? Tai ketä tai mitä vastaan lakkoillaan, jos työnantajat katoavat suurin joukoin?
Työn ja pääoman ristiriita voi samalla kadota sekin, mutta vain tavalla, jota kukaan ei halunnut.
***
Eduskunnan puhemiehen vaimon Jenni Haukion kahvittelusta Linnan kutsuilla on kähisty viikolla. Haukio nautti kahvinsa lusikka kupissa, mitä on pidetty tyylirikkona. Ei suinkaan. Tässä kahvissa kyse ei ollut tyylimokasta vaan Juhlamokasta.