Taloustilanteen pitkään odotettu koheneminen lataa suuria toiveita syksyn työmarkkinaneuvotteluihin. Palkankorotusvaatimuksia tehtäessä on kuitenkin syytä pitää mielessä, että takana on monta tuskallisen vaikeaa vuotta ja että myönteinen käänne on kovin heiveröisissä kantimissa.
Ylimääräistä jaettavaa ei ole vielä kertynyt. Kakku kannattaa ensin leipoa hyvistä aineksista ennen kuin sitä ryhdytään jakamaan.
Palkankorotuksista puhuttaessa takana pitäisi olla enemmän kuin vain muutamia kuukausia. Hyvistä uutisista huolimatta maltti on valttia, sillä vaarana on, että kasvun ainekset ulosmitataan hetkessä, vaikka taustalla onkin pitkä maltillinen kausi.
Julkiselta puolelta väläytetyt työtaistelutoimet ovat näissä oloissa tarpeettomia elkeitä. Julkinen sektori ei liioin voi olla se, joka sanelee palkanmaksutavoitteet.
Ruotsissa äskettäin tehty kolmivuotinen sopimus 6,5 prosentin palkankorotuksista olisi houkutteleva, mutta meillä täysin epärealistinen vaihtoehto.
Syksyn palkkaneuvottelut käydään liittopohjalta, sillä keskitettyä ratkaisua ei ole tulossa. Vientiteollisuus yritti viime talvena rakentaa toimialan kilpailukykyä vahvistavaa sopimusta, mutta Metsäteollisuus kaatoi sen. Typistettyyn Suomen malliin voidaan kuitenkin palata jossain muodossa, sillä vientialat määrittävät joka tapauksessa korotukset.
Samaan aikaan palkansaajapuolella on ryhmitytty laajemmiksi liitoiksi. Metallin, Teollisuuden ammattiliiton ja Puuliiton vastikään sopima fuusio uudesta Teollisuusliitosta vahvistaa SAK:laisten palkansaajien teollisuussiipeä. Äärimaltillisten vuosien jälkeen työntekijät janoavat korotuksia.
Liittokierrosvoi tietää muutenkin hankaumia, sillä vientiteollisuuden työmarkkinajohtajat mielivät muutoksia yleiskorotusten maksatuksiin (Kaleva 18.5.). Paikallisessa sopimisessa palkankorotukset haluttaisiin kohdentaa yksilöllisemmin tuottavuuden mukaan sen sijaan, että ne valuisivat yleiskorotukseen. Nyt erillinen palkitseminen tapahtuu usein yleiskorotuksen päälle.
Työntekijäpuolella menettelyn nähdään lisäävän henkilöstöryhmien ristiriitoja, kun korotusten tarkoitus on lisätä kaikkien ostovoimaa.
Syksyn työmarkkinaneuvotteluista ja kilpailukykysopimuksen mukaisesta paikallisen sopimisen lisäämisestä voi tulla vielä monimutkainen yhtälö.
Paikallinen sopiminen edellyttää luottamusta. Kovin suuret erot työntekijöiden ja johtajien palkoissa herättävät pahaa verta. Keskuskauppakamarin mukaan suurten pörssiyhtiöiden johtajien pelkkä peruspalkka ilman tulos- ja suorituspalkkiota on lähes 700 000 euroa.
Koska neuvotteluvara on pieni, pitäisi palkansaajien malttia tukea joillakin muilla keinoilla. Valtiovarainministeri Petteri Orpo (kok.) on väläyttänyt veropoliittisia keinoja palkankorotusten vaihtoehdoiksi. Verohuojennuksilla voitaisiin edistää malttia työmarkkinoilla. Verotuksen keventäminen tuntuisi palkkapussissa välittömästi.