Helsinkiläissairaalassa hoidettavien väkivallan uhrien tapaukset etenevät tehokkaasti käräjille. Poliisiammattikorkeakoulun tutkimuksen mukaan Malmin sairaalassa ilmi tulleista pari- ja lähisuhdeväkivaltatapauksista yli 70 prosenttia oli tuomioistuimen käsittelyssä. Muissa pahoinpitelyissä luku oli hieman alle 60 prosenttia.
Poliisien ja syyttäjien työtä on helpottanut vuonna 2002 Malmilla käyttöönotettu pahoinpitely- ja kehokarttalomake, johon uhrin vammat ja muut tapauksen tiedot kirjataan aiempaa tarkemmin. Tutkija Tanja Noponen uskoo, että Malmin malli on rohkaissut myös sairaalan henkilökuntaa selvittämään vammojen alkuperää. Kehonkarttaa täyttäessä henkilökunta tulee kysyneeksi potilaalta lomakkeen vaatimat asiat.
-- Osa tapauksista tuli poliisin tietoon vasta uhrin käytyä sairaalassa. Siinä on saattanut merkitä se, että sairaalassa on otettu puheeksi rikosilmoituksen teko ja kerrottu henkilölle tämän oikeuksista.
Noposen mukaan pari- ja lähisuhdeväkivalta näyttää olevan raaempaa ja siitä aiheutuvat vammat vakavampia kuin esimerkiksi katuväkivallassa. Ilmiötä selittää se, että lähisuhdeväkivallan uhrit hakeutuvat hoitoon muita väkivallan uhreja haluttomammin. Uhrit usein syyllistävät itseään tapahtuneesta. Malmin malli on levinnyt pariinkymmeneen sairaalaan Etelä-Suomessa.
Kaksi ihmistä, kaksi kertomusta
Ylikonstaapeli Jukka Hietala Malmin poliisista kertoo, että pahoinpitelytapauksia tulee hänen eteensä päivittäin. Hänen mukaansa kehonkartta ei ole tuonut pahoinpitelyjen tutkintaan radikaalia muutosta, mutta yhden lisätyökalun kylläkin. Muita tärkeitä työkaluja ovat vammojen valokuvaus ja erikseen tilattava lääkärinlausunto. -- Hyvin tyypillisessä pahoinpitelyssä on kaksi ihmistä ja kaksi erilaista kertomusta. Nämä ovat ainoita keinoja selvittää totuus.
Välillä syntyneet vammat eivät sovi kertomuksiin niiden alkuperästä. Joskus taas päihteet vaikeuttavat tapahtumien muistamista. Tällöin poliisi voi vedota kehonkarttaan tai hoitajien ensiavussa uhrista ottamiin kuviin. Sairaalasta saatu näyttö auttaa myös tilanteissa, joissa uhri alkaa myöhemmin vähätellä tekoa. Taustalla voi olla pelko uudesta pahoinpitelystä tai halu suojella kumppania.
-- Varsinkin lähisuhdeväkivaltatapauksissa käy aika usein niin, että asianomistaja ei haluaisi asiaa enää tutkittavaksi, kun jonkinlainen sopu on taas siipan kanssa saavutettu, Hietala kuvaa.
Poliisi on käyttänyt pahoinpitelyjen selvittämisessä myös sairaalasta saatuja niin sanottuja ensilausumia, joita uhri on sairaalahenkilökunnalle kertonut vammojen tutkimuksen yhteydessä. Varsinaisina todisteina poliisi ei lausumia voi käyttää, mutta ne voivat tuoda tarpeellista taustatietoa.