Kannattaa katsoa, mihin istuu tai muuten joutuu vastaamaan seurauksista.
Vieskan Voiman vapaapainija Jari Olmala istahti kokkolalaiselle kampaamoliikkeen tuolille odottamaan avovaimonsa Niinan tukanleikkuuta. Hän nappasi käteensä miehekkäästi Me Naiset -lehden. Kampaamon puhelin pirahti.
"Ei nyt ole tiedossa ketään", kampaaja kuului sanovan puhelimeen.
Kun luuri laskeutui, kampaaja tuijotti Olmalaa. Tuijotus oli avovaimon läsnäollessa niin pureva, että Olmala kysyi syytä moiseen.
"Kuinka pitkä olet? Paljonko painat? Nousepa seisomaan. Ota paita pois", kampaaja komenteli.
Olmala kakisteli aikansa, mutta totteli. Pyykkilautavatsa vakuutti tuijottajan.
"Sinut me laitetaan sinne", kampaaja päätti.
"Ai niin minne?" Olmala ihmetteli ääneen.
Vajaa viikkoa myöhemmin Olmala voitti Mr. Skandinavia -kisan alkukarsinnan Vaasassa. Koulutus käsitti vajaan puoli tuntia kampaamon alakerrassa. Siinä Olmalalle kerrottiin, miten kävellään, mitä ei saa tehdä ja miten ollaan valokuvissa.
Suomen finaaliin Olmala preppasi itseään enemmän. Muutama mallitunti, meikkaus, tukka, värianalyysit... 84-kiloisten vapaapainin Suomen mestari ja raamikas järjestyksenvalvoja oli uudessa maailmassa.
"Muut olivat malleja. Minua pidettiin mettäläisenä. Olin lyhin ja painavin", Olmala luettelee, "mutta satuin voittamaan yleisöäänestyskisan."
Mr. Skandinavia -kisan loppufinaalissa ei enää tullut menestystä, mutta naama jäi mieleen. Olmala on tehnyt kokkolalaiselle tavaratalolle mallin töitä ja joitakin mainoskuvauksia.
"Olen painija", Olmala kuitenkin nauraa kumoon malli-nimityksen.
Olkapää sanoi
kiitos ja näkemiin
Kannattaa katsoa, miten tipahtaa molskiin tai muuten joutuu vastaamaan seurauksista.
Vuonna 2003 tammikuun viidentenä, maajoukkueleirin avauspäivänä Olmalalla oli tähtäin tiukasti horisontissa. Ateenan olympialaiset kiihottivat miehen ja harjoituskaveri Tero Perkkiön päättäväiseen julkilausumaan: kisoihin on päästävä. Tie on yksinkertainen, sillä MM-kisojen kymmenen parasta saavat automaattisesti paikan.
Leirin ensimmäinen ottelu, ensimmäinen taistelutilanne ja tähtäin siirtyi neljällä vuodella Pekingiin.
"Lähdin kaatamaan Teroa siltaan ristivyötilanteessa. Hän heitti minua hätäisesti. Passasin ja otin olkapäällä molskin vastaan, kuten niin monesti aikaisemminkin. Kuului jumalaton pamahdus. Olkapää lensi taakse. Huusin koutsille muutaman älähdyksen, ennen kuin kipu tuli. Sitten piti purra hammasta", Olmala kertoo.
Paljon pahaa, mutta jotain hyvääkin:
"Kaveri jäi siltaan. Pisteet jäivät minulle."
Olkapään etunivelsiteet napsahtivat irti ja hauiksen jänne halkesi sekä irtosi toisesta päästään.
"Tavaraa oli rikki. Kyllä tämä pöydälle menee", Olmala muistaa soittaneensa valmentajalleen Hannu Rantalalle.
Kului vuosi, ettei kädellä voinut tehdä juuri mitään. Mitä nyt vähän punttia nostella. Playstationin pelaaminenkin oli aluksi hankalaa.
"Pikkupojat katsoivat ihmeissään salilla, kun tulin sinne ja nostelin pelkkää hauistankoa tai viiden kilon käsipunnusta käsi täristen ja hiki otsalla. Itse he panivat kympin painoja hauistankoon", Olmala virnuilee. Normaalisti Olmala vetää penkistä 140 kiloa ja hauistangolla 50-60 kilolla sarjoja.
Mitali ja
Peking mielessä
"Olen kova luonne. En halua luovuttaa", Olmala tiivistää.
Kun parikymppisenä piti alkaa harjoitella tosissaan, Olmala alkoi, mutta muutaman tunnin nuorempi Marko Kaarto ei samalla lailla. Vieskan Voiman Kaarto punnersi voitosta voittoon nuorissa lahjakkuudellaan.
"Olin nuorena heittokassi. Minua viskottiin ja hakattiin", Olmala myöntää.
Nyt kun Kaarto vetää etelässä portsarifirmaa, Olmala vahtii edelleen vastustajan otteita molskilla.
"Loukkaantuminen oli henkisesti paha paikka, mutta olympialaisiin pitää päästä. Intoa on. Rahkeet pitää käydä katsomassa", Olmala vakuuttaa.
EM-kisat ovat testi ja välietappi. Mitali on silti miehen mielessä.
Painin EM-kisat ovat Bulgarian Varnassa 12.-17. huhtikuuta. Miesten vapaata painitaan ensimmäisen kerran tiistaina (60, 74 ja 96) ja keskiviikkona (55, 66, 84 ja 120).