Helsinki Elinkeinoelämä vaatii maksuttomien hyvinvointipalvelujen määrittelemistä. Keskuskauppakamarin mielestä sosiaali- ja terveyspalveluja koskevassa lainsäädännössä pitäisi määrätä selkeästi, mitä palveluja kansalaisilla on oikeus saada, mitkä palvelut ovat maksuttomia ja milloin palveluun liittyy vähintään omavastuu.
Samassa yhteydessä olisi järjestettävä peruspalveluja koskeva oikeusturva.
Keskuskauppakamarin mukaan hyvinvointipalvelun käsitettä ei tulisi samaistaa palvelun ilmaisluonteeseen tai selvään alihintaisuuteen. Elinkeinoelämän etujärjestö esitteli maanantaina raportin modernista hyvinvointiyhteiskunnasta. Se sisältää yritysmaailman toiveita ensi kevään hallitusneuvotteluihin.
"Hyvinvointipalvelu voi hyvinkin joissakin tapauksissa olla saajalleen markkinaperusteisesti hinnoiteltu. Hintaa olennaisempi tekijä voi olla palvelun saatavuus ja laatu. Omavastuu eri muodoissaan on tehokas väline palvelujen kysynnän ja niiden suhtautumisen hallinnassa", Keskuskauppakamarin toimitusjohtaja Kari Jalas korostaa.
Poliitikkojen tehtävä määritellä
Jalas toivoo asennemuutosta käsitykseen, jonka mukaan hyvinvointipalvelun paras tuottaja on aina julkinen sektori. "Palvelun tuottajana voi monissa tapauksissa yhtä hyvin olla yksityinen sektori tai niin sanottu kolmas sektori edellyttäen, että se kilpailee yksityissektorin kanssa samoilla ehdoilla", hän sanoo.
Järjestö ei halua määritellä, mitkä palvelut voisivat olla kansalaisille maksuttomia. Varatoimitusjohtaja Pauli K. Mattila muistutti, että poliittinen koneisto on sitä varten.
Hän ennustaa, että Suomen lähivuosien talouskasvu jäänee hitaammaksi kuin se oli 1990-luvun loppupuolella. Väestön ikääntyminen ja kansainvälisen kilpailun kiristyminen heikentävät myös hyvinvointivaltion rahoituksen perustaa.
Moderni hyvinvointiyhteiskunta voidaan Keskuskauppakamarin mukaan toteuttaa nykyistä alemmalla veroasteella. Hallituksen verotyöryhmille, jotka parhaillaan viimeistelevät esityksiään, lähtee selkeä viesti: Suomen kokonaisveroastetta on alennettava.
Tavoitteena pitää olla järjestön mukaan EU:n keskimääräinen veroaste. Tähän voitaisiin päätyä Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen ETLA:n laskelmien mukaisesti siten, että valtion tuloverotusta kevennetään vuodesta 2004 alkaen 0,8 prosenttiyksikköä bruttokansantuotteesta vuodessa, jolloin vuonna 2006 saavutetaan 42 prosentin taso. Tämä merkitsisi vuosittain noin miljardin euron suuruista veroperusteiden kevennystä.
Elinkeinoelämä vaatii palkkaverotuksen keventämistä kaikilla tulotasoilla ja yhteisöverokannan alentamista 29 prosentista 25 prosenttiin. Osinkojen yhdenkertainen verotus on järjestön mukaan säilytettävä.
Väestön vanhetessa talouskasvu edellyttää työllisyysasteen nousua. Nuoret on saatava nykyistä aikaisemmin työelämään. Työelämään tuloa tärkeämpää on elinikäisen työssäoloajan pidentäminen", raportissa todetaan.
Työllisyysastetta on järjestön mukaan nostettava nykyisestä noin 68 prosenttia pitkälle yli 70 prosenttiin, jotta työpanoksen määrän laskevaa kehitystä voidaan lieventää työikäisten määrän laskiessa.
Suomeen houkuteltava ulkomaalaisia
Työvoiman supistumisen synnyttämiin ongelmiin on varauduttava Keskuskauppakamarin mukaan aktiivisella maahanmuuttopolitiikalla. Suomeen tarvitaan järjestön mukaan lähivuosina työntekijöitä kaikille tasoille, sekä korkean asiantuntemuksen omaavia osaajia että alemman suoritustason työntekijöitä.
Raportissa korostetaan, että Suomi ei ole aina houkutteleva vaihtoehto sellaisille henkilöille, joita Suomessa erityisesti tarvittaisiin. Maahanmuuttoa koskevien rajoitusten sijasta on painotettava niitä tekijöitä, joilla Suomi voisi olla houkutteleva maahanmuuttajille.
Maahanmuuttajien houkuttelemisen rinnalla on Keskuskauppakamarin mukaan pyrittävä nykyistä tehokammin hyödyntämään Suomessa jo asuvien ulkomaalaisten osaaminen.