Kuusisaareen liittyy monella oululaisella värikkäitä muistoja. Se on ollut kaupunkilaisten kohtauspaikka ja tarjonnut viehkeät puitteet vapaa-ajan viettoon sekä tanssi-, disko- ja rockmusiikille. Pitkän linjan rockmies ja musiikkivaikuttaja Markku Hänninen valottaa saaren musiikillista kautta ja historioitsija Markus H. Korhonen kuvailee sen menneisyyttä historian tietojen valossa.
"Kuusisaari oli aikanaan makkaran muotoinen saari. 1780-luvun kartassa sinne on merkitty muutamia aittoja, joita on pidetty todennäköisesti kauppatavaran säilytyspaikkoina.
Kuusisaarta on saatettu muiden kaupungin edustan saarten lailla käyttää myös laivojen ja veneiden veistopaikkana", historioitsija luonnehtii. Hänen mukaansa saari oli aikanaan varsin hankalapääsyinen, sillä se sijaitsi kosken vuolaimmalla paikalla.
Tilanne kohentui sen sulautuessa Raatin saareen 1900-luvun alussa maan kohoamisen myötä. Saarten välistä kuilua kurottiin tiettävästi umpeen myös keinomaan avulla.
Mallina ruotsalaisten kansanpuisto
Sodan jälkeisenä aikana saarta muutettiin puistoksi. Merkittävä askel otettiin vuoden 1956 heinäkuussa, kun saaressa avattiin sosiaalidemokraattien rakennuttama tanssipaviljonki.
"Ajatuksena oli muodostaa Kuusisaareen ruotsalaisten folkets parkien tyyppinen kansanpuisto. Niissä oli muun muassa pysyviä tivoleita, kahvila-ravintoloita, urheilukenttiä, teatteritoimintaa ja orkesterikilpailuja", Korhonen kuvailee.
Kuusisaaren tanssipaviljongissa ryhdyttiin järjestämään tansseja. Siitä tuli hyvin suosittu kaupunkilaisten keskuudessa. Muita menopaikkoja edusti esimerkiksi kansandemokraattien huvipaviljonki Hietasaaressa.
Lavatanssien rinnalla saaressa kuultiin väliaikamusiikkia. Hänninen vastasi ensimmäisten joukossa levyjen soitosta.
"Tansseissa osattiin pitää tuohon aikaan hauskaa. Ei haitannut, vaikka oli kossupullo takataskussa", hän muistelee.
Yläkerrassa humppaa, alhaalla diskoa
Diskomusiikki löysi tiensä Kuusisaareen 1970-luvulla. Hänninen ryhtyi sen tiskijukaksi kesällä 1972 nimellä DJ Marcus. Mies soitti paviljongin alakerrassa diskobiisejä, kun yläkerrassa väki humppasi.
"Disko saavutti hillittömän sukseen. Välillä oli pakko soittaa hitaita, niitä vaativat etenkin nuoret miehet", hän kuvailee nauraen.
Nuoriso piti diskoinnostuksestaan Kuusisaaressa niin kovaa meteliä, että pikku hiljaa yläkerran tanssit hiipuivat ja tanssimusiikki siirtyi Oulussa ravintoloihin.
Diskotahdit siirrettiin yläkertaan ja jytäämässä kävi parhaimmillaan 2 000-3 000 pääosin rippikouluikäistä nuorta. Diskojen rinnalla ryhdyttiin tuomaan saareen myös rockbändejä.
Näin mentiin Hännisen mukaan aina 1980-luvun loppupuolelle saakka. Väki pääsi Kuuskaan aina vapulta ja sai iloitella pitkälle syksyn pimeneviin iltoihin.
Kuusrock paikallisia bändejä tukemaan
Vuonna 1973 saareen synnytettiin disko- ja rockmusiikin rinnalle oma kesätapahtuma, Kuusrock. Hänninen oli mukana ideoimassa ja järjestämässä sitä yhdessä Osmo Hännisen, Heimo Paavonahon, Hannu Sarnin, Jarmo Kuivasen ja Matti Laitisen kanssa.
"Ajatuksena oli, että siellä esiintyisi mahdollisimman paljon paikallisia bändejä."
Ensimmäinen esiintyjä oli oululainen progebändi Kestapo".
Tapahtuma sai suuren suosion ja parhaimpina kesinä se veti kymmeniä tuhansia kuulijoita. Järjestelyistä pitkälti vastannut Hänninen väsyi vuonna 1987, eikä bisneshenkeä vastustavalle miehellä ollut enää intohimoa tapahtuman vetämiseen.
"Vielä kun saisi sen vanhan, hienoimpia aikoja kanssani eläneen ydinporukan joskus koolle muistelemaan", hän haaveilee.
"Jälkeenpäin on herännyt sellainen ajatus, että tapoinkohan minä Kuusisaaresta tanssimusiikin", mies väläyttää.
Kuusrock järjestettiin vielä neljä kertaa, kunnes se lopetettiin. Nykyisin raskaita tahteja tarjoaa kesäisin rockfestari Qstock. Saaressa soitetaan myös jazzia.
Lähteet: Oulun kaupungin historia, osat 4,5 ja 6, Kalevan arkisto, www.ouka.fi/kaupunginkirjasto