Makkarantekijä ja lihamyyjä Heli Keckman, 40, vaihtoi työnsä maatilan emännöintiin. Samalla hänestä tuli tämän ajan uudisraivaaja Miilurannan kylälle.
55 vuotta on kulunut siitä, kun Miilurantaa ryhdyttiin sodan jälkeen asuttamaan ja raivaamaan viljelystiloiksi.
Väki teki tilansa tyhjästä. "Alussa oli vain suo. Kaikilla ei ollut etunimenä välttämättä Jussi, eikä kaikilla ollut kuokkaakaan, mutta siitä kaikki alkoi", muistelee kanta-asukas Matti Tuovinen, 63, joka 12-vuotiaana sai kuokan käteensä ja alkoi raivata peltoa.
Heli ja Ilkka Keckmanin ei tarvinnut aloittaa aivan alusta. He vaihtoivat Miilurannalle rakentamansa omakotitalon maatilaan kolme vuotta sitten. Lomittajan työtä tehneestä Ilkka Keckmanista, 36, tuntui, että voisi laittaa omankin tilan.
Lypsykarjatilalla on 32 lypsävää ja 25 päätä nuorta karjaa. Iso navetan laajennus on vielä kesken. Kun se valmistuu, lehmien lukumäärä saattaa nousta 40:een. Konesuojat pitää tehdä ja peruskorjaus päärakennukseen.
"Aloitimme siitä, mistä raha tulee", Heli Keckman perustelee.
17-vuotias Joni-poika opiskelee parhaillaan maitotilayrittäjäksi. Hän tulee myöhemmin mukaan tilanpitoon. "Laitamme hänet ensin muualle hakemaan kokemusta", Heli-äiti mainitsee.
Isän rakentamalta pohjalta
Muutaman kilometrin päässä isänsä raivaamaa tilaa viljelee Ari-Pekka Salonurmi. "Hyvä on ollut jatkaa isän rakentamalta pohjalta", nelilapsisen perheen isä myöntää.
Kun isä Aulis Salonurmi, 71, aloitti raivaamaan rintamamiestilaa, Miiluranta oli pelkkää korpea. Tila oli aluksi hänen sotaveteraani-isänsä hallinnassa. Tämä työskenteli kuitenkin poliisina toisella paikkakunnalla. Teitä Miilurantaan ei ollut. Piha ei kantanut hevostakaan.
Aulis Salonurmi oli tavannut piirinpyöriäisissä Nivalassa Annikin, joka työskenteli Nivalan osuuskaupassa tiskin takana.
Annikki tuli tilalle Auliksen raivattua tilaa vuoden verran. "Pihalla oli sikin sokin kantoja ja sirkkelin losoläjiä. Onneksi oli pimeää, valoisalla Annikki olisi kääntynyt takaisin", kiittelee Aulis Salonurmi. Yhteiselämää on kestänyt pian 60 vuotta.
Salonurmen tilalla on koettu sama rakennemuutos kuin maatiloilla yleensä: tilat vähenevät, mutta tilakoko kasvaa.
Luomua ja turvetta
Nuori isäntä on tarkoituksella kasvattanut tilaa. Luomukasveja - rehuviljaa ja nurmea - viljellään noin 80 hehtaarin alalla. Metsää on noin 210 hehtaaria ja turvesuota 110 hehtaaria.
Isännällä on myös koneurakointia. Nyt hänen tarkoituksenaan on ryhtyä energiaturpeen tuottajaksi.
Terhi Salonurmen työt ovat olleet pääasiassa tilan ulkopuolella. Pariskunta on työskennellyt muun muassa R-kioskiyrittäjinä. Nyt edessä on uusi haaste. Terhi Salonurmi menee töihin Kärsämäellä avattavaan Alkoon.
Salonurmet eivät valita pitkää, 15 kilometrin matkaa Kärsämäen keskustaan. Tilanteesta riippuen keskustassa saatetaan käydä kolmekin kertaa päivässä. Keskustaan vievät harrastukset. Lapset harrastavat musiikkia ja liikuntaa ja vanhemmat liikuntaa.
Joihinkin harrastuksiin miilurantalaiset perheet järjestävät kimppakyytiä, mikä kyllä helpottaa.
Tie ei vie vaan tuokin
"Onneksi saatiin tie kuntoon. Nyt se tuokin väkeä eikä vain vie", Ari-Pekka Salonurmi toteaa. Tien huono kunto oli murheenkryyni Miilurannalla monta kymmentä vuotta.
Kylän yhteiselämästä kertoo jotakin se, että tammikuisena päivänä kolmesta talosta löytyy ruskettuneita, vähän väsyneitä, mutta onnellisia ihmisiä. Kolme pariskuntaa kävi yhteisellä lomamatkalla Teneriffalla. Väsymys tuli siitä, että kotiinpaluu ajoittui aamuviiteen.
Kyläyhdistys on jättänyt tarjouksen kunnalle myytävänä olevasta Miilurannan koulusta. Koulun varaan on ajateltu yhtä ja toista kylän elämää virittävää puuhaa.
