Oulu Tessa ja Vili pujottelevat keppien välistä, loikkivat puomien ja muiden esteiden yli sekä mönkivät putkilosta varsin mallikelpoisesti. "Vauhtia pitäisi saada vielä lisää", tuumaavat agility-harrastajat Senni Kauppinen ja Anne Tuovinen. Tytöt tietävät kyllä, miten sitä saa: on kaivettava pussukasta lisää makkaraa.
Suomenlapinkoira Vilin suurta herkkua ovat lihapullat, joita saattaa kulua useampi esterataharjoituksen aikana, cavalier kingcharlesinspanielille Tessalle riittävät pienet makupalat.
Koirat niittivät mainetta viime viikonloppuna Jyväskylässä pidetyissä agilityn SM-kisoissa, jossa junioreiden maksikoirien mestaruuden voitti Anne Vilinsä kanssa. Senni ja Tessa puolestaan pokkasivat hopeaa miniluokassa.
11-vuotiaat tytöt ovat hurahtaneet koiraharrastukseen pari vuotta sitten. He kuuluvat Oulun seudun kennel- ja agilityseura KAS ry:n nuorisoryhmään. Mukana on kymmenkunta lasta, joista nuorimmat ovat 9-vuotiaita.
"Mukavaa, että harrastukseen on saatu nuoria mukaan. Tämä on vielä melkoisen uusi laji meillä", tuumaa Annen äiti Mervi Tuovinen.
Hänen ja Sennin äidin Carita Kauppisen mukaan laji sopii hyvin nuorille, sillä se kasvattaa vastuuta ja itseluottamusta. Ennen kaikkea se on hauskaa. Anne ja Senni lisäävät, että harrastaminen vaatii myös kärsivällisyyttä ja hyvää kuntoa.
Tuovisilla agility-kuume tarttui äidistä tyttäreen, kun he havaitsivat, että Vili kulkee sukkelammin Annen ohjastamana. Nyt äiti on kilpailuissa taustatukena. Annella on myös oma perhoskoira Sirustiina, jota hän kouluttaa minikoiraluokassa.
Senni innostui agilitystä kaveriperheen myötä. Carita-äiti kuskaa usein Senniä harjoituksiin, mutta ei tule kilpailuihin mukaan, sillä Tessa häiriintyy liikaa hänen läsnäolostaan.
Harjoituksia on kerran viikossa ja kilpailuja noin kerran kuussa. Koulua harrastus ei ole haitannut.
Kauppisten ja Tuovisten kolmilapsisissa perheissä riittää sumplimista, sillä melkein jokaisella on omat harrastuksensa. Tuovisten oli hankittava kakkosauto. Joskus mukana kulkee myös perheen kissa, joka saikin Suomen rohkeimman kissan tittelin sinnitellessään suvereenisti yli tuhatpäisen koiralauman seassa eräissä kilpailuissa.
"Arka, kiltti ja laiska radalla", luonnehtii Senni koiraansa. Vilikin on kuulemma kiltti, mutta äksy uroskoirille, välillä omapäinenkin. "Ei-käskyjä sille on turha antaa, sillä Vili tekee juuri päinvastoin", Anne naurahtaa.
Ennen kisaa agility-koirien edellisestä syömisestä pitää olla kulunut vähintään kahdeksan tuntia. "Hieman nälkäisinä ne juoksevat nopeammin. Koirat tietävät saavansa ruokaa esteradan jälkeen", paljastavat tytöt.
Kisat ovat sekuntipeliä, sillä koiran on paitsi suoriuduttava esteistä kunnialla, mutta myös nopeasti. Vilin suomenmestaruus oli kiinni sadasosasekunneista.
Pieniä kommelluksiakin kisoissa on sattunut. Vili on römähtänyt pituusesteen päälle ja Tessa on lähtenyt harhailemaan varsinaisen esteen viereen pystytettyihin houkutusesteisiin.
Säännöt ovat tarkat, eikä koiraa esimerkiksi saa houkutella lelun avulla juoksemaan lujempaa. Lisäksi hätäisinkään sesse ei saa tehdä tarpeitaan kilpakentille. Kerran moinen paljastui, kun uroskoirat viipyivät turhan kauan avotunneliosuudella.