Harvoin eksyy elintarvikekauppaan, jonka asiakaskunnasta enemmistö on miehiä. Sellainen on Kotivaran laajalla tontilla Limingantullissa. Erillään tehtaasta nököttää pieni tiilitalo, jonka oven yläpuolella ja kadun puoleisessa seinässä on isot kyltit. Molemmissa lukee selkeällä suomella Makkarakauppa.
Onkohan niin että miehet ovat sittenkin parempia kokkeja? Niin innokkaana he lähtevät kaupasta liha- ja makkarakassit pullollaan. Hämmästyttävää, kun marketien edustoilla näkee autoissa istuvia miehiä, jotka ovat lähettäneet naisensa yksin ostoksille. Nämä menneeseen jumiutuneet miehet pitävät kaupassa käyntiä akkain hommana.
Kun miesten osuutta pohditaan yhdessä myymäläpäällikön, lihakauppamestari Kari Pirneksen, 56, kanssa, löytyy monia syitä asiakaskunnan miesvaltaisuuteen. Ensinnäkin se, että ympäristössä, pienteollisuusalueella, on paljon miehiä töissä. Heidän on helppo poiketa ostoksille tai käydä ruokatunnilla. Toinen syy voi olla se, että miehet syövät enemmän makkaraa, naiset taas varjelevat linjojaan.
Kolmanneksi, miehillä on naisia useammin auto. Kauppa on sen verran syrjässä, että sinne on paras mennä autolla.
Asiakkailla on yhteinen piirre. Useimpien mukaan lähtee kärkkäriä, syötävää, josta oululaiset eivät halunneet luopua. Toiset ovat jopa tulleet sen tähden.
Aamun aikainen miesasiakas ostaa kärkkäriä, grillikylkeä ja mullin keittolihaa. Miksi täältä?
"Tuoretta", hän perustelee. Toinen asiakas Haukiputaan suunnalta kerää koriinsa etenkin kärkkäreitä, mutta myös runsaasti erilaista lihaa. "Tuli käsky. Täällä on edullista ja yleensä hyvää. Samoilla tulilla saa kaikenlaista."
Iistä asti tulleen Tauno Savolaisen perustelut ovat samansuuntaiset. Mies arvostaa laatua.
Oulunlahdessa asuva Aili Pussinen tulee harvemmin lihaostoksille. Omin keinoin hän ei kauppaan pääse ja autoilevia sukulaisia ei juuri enää ole. "Onneksi vävy lähti taas kuskiksi."
Oululaiset Heli Järveläinen ja Henri Ruotsalainen ovat ensikertalaisia. He tulivat tuttavan suosituksesta ostamaan koiralle luita. Samalla tuli tehtyä heräteostos, poronleikettä.
Joulukuussa 1994 perustettu kauppa toimi kolme ensimmäistä vuotta henkilökunta- ja tuottajamyymälänä. Sitten siitä tehtiin kaikille avoin tehtaanmyymälä. Kolmeen vuoteen ei kaupalla ole ollut kilpailijaa, kun Atria lopetti omansa vierestä. Hiljaiseen aikaan, asiakkaita käy satakunta päivässä. Vilkkaina aikoina, yleensä kesäaikaan, kävijämäärä kolminkertaistuu.
Kari Pirnes siirtyi apulaismyyntipäällikön työstä nykyiseen tehtäväänsä. "Parasta työssä on kanssakäyminen ihmisten kanssa, ja se että näkee kun ihmiset ovat tyytyväisiä ja tulevat seuraavankin kerran."
Pirnes ei viihtyisi tietokoneen äärellä. "Hankalaa asiakasta ei ole olemassakaan. On vain osattava palvella oikein."
Makkarakaupan talo on kunnostettu entisestä talonmiehen talosta 12 vuotta sitten. Yksi väliseinä otettiin pois ja tilaan mahtui lihatiski, kassapöytä sekä joukko hyllyjä ja kylmäaltaita. Nyt suunnitellaan myymälätilan laajentamista. Näin saavat tilaa mausteet, jotka tulevat ruoanlaitossa käytettävien balsamien ja öljyjen rinnalle.
Makkarakauppias Pirnes on puhelias ja hyväntuulinen kauppias. Toinen puoli hänen elämäänsä, perheen ohella, on laulaminen. Haukiputaan mieskuorossa hän on laulanut 16 vuotta.
Kuoron ohella Pirnes laulaa 12 miehen ryhmässä, jota leikillisesti kutsutaan Mäyräkoiraksi. Tosin laulu on maistunut nuorempanakin, kilpailuissa ja kirkkokuorossa. Hän muistaa laulaneensa muun muassa samassa kilpailuissa Jamppa Tuomisen kanssa.
Harrastukset pullahtavat esiin tarvittaessa työssäkin, etenkin laulu. Kari Pirnes antaa komean äänen kaikua joskus asiakkaiden iloksi, etenkin ystävien. Kyllä elävä ääni Makkarakaupassa kuulostaa paremmalta kuin konemusiikki tavaratalon kaiuttimista.