Oulu Haukiputaan Virpiniemen hyppyrimäestä syöksee vuorollaan alas liuta 8-10-vuotiaita nuoria mäkikotkia. Kun mäki on saatu luistavaksi, hypyt pitenevät ja muuttuvat rohkeammiksi.
Kuusi Haukiputaan Veikkojen mäkikoululaista eivät tunne pelkoa tornista alas ponkaistessaan. Ainakaan he eivät tätä tunnusta, lukuunottamatta joukon nuorinta, kahdeksanvuotiasta Paulus Perkkiötä.
"Vähän pelottaa", hän sanoo mennessään hyppäämään ensimmäistä kertaa elämässään K 28 -mäkeä. Numero tarkoittaa matkaa metreissä, joka on mäen ihannetulos. Sitä ennen on hallittava hyppytekniikka astetta paljon pienemmässä, K 10 -mäessä. Virpiniemessä on lisäksi K 38 -mäki.
Mäen tamppaajina ja huoltajina häärivät isät Rauno Syrjälä, Petri Piltonen ja Kari Suomela naureskelevat, että isiä pelottaa paljon poikia enemmän. Mäkihyppykoululaiset pääsevät hyppäämään maanantaisin, ja yleensä mukana on 10-15 poikaa. Viime talvena joukossa hyppäsi isien mukaan yksi tyttökin.
Vanhemmat ovat huomanneet, että Janne Ahosen tuore menestys on innoittanut jo nyt pari uutta hyppääjää mukaan.
"Ahosen vaikutus näkyy myös siten, että nämä meidän veijarit käyvät nyt kaikissa harjoituksissa", Syrjälä huomaa.
Kymmenvuotiaat Riku Syrjälä, Matias Seppänen ja Mikko Suomela vastaavat yksissä tuumin, että hyppäämisessä viehättää lentämään pääseminen. Ja tietysti hyppääminen.
Mäkihypyssä kehitytään hyvin yksilöllisesti. Joku voi jäädä pitkäksi aikaa hyppäämään samaa mäkeä, kun toinen samanikäinen hyppää Rukalla K 120 -mäkeä. Haukiputaan Veikkojen pojat hyppäävät kelistä riippuen 15-20 metriä. Maanantaina keli ei ollut paras mahdollinen, koska lumi tarttui suksen pohjiin, eikä vauhti päässyt kovin kovaksi.
