Oulu Karamelleja sataa taivaalta, ja lapset juoksevat tipahtelevien namien perässä minkä ehtivät. Kun katsahtaa taivaalle, voi nähdä suuren suuren leijan, jonka kyydistä herkkupaloja tipahtelee.
"Minä en tahdo taivaalta karkkeja", töksäyttää poika, joka ei ilmeisesti osannut pitää puoliaan kovassa kilvassa.
Jättileija kuitenkin palautetaan takaisin maan pinnalle, ja siinä oleva kotelo täytetään uudestaan makeisilla. Lasten kilpajuoksu alkaa taas, kun leija kohoaa korkeuksiin.
Leijan rakentamisen työpajan tuloksista nautittiin sunnuntaisessa tuulessa kaupunginteatterin takana. Suuri leijatapahtuma houkutteli paikalle paitsi karkinhimoisia lapsia, myös leijan teosta vakavissaan kiinnostuneita aikuisia.
Työpajan ja leijatapahtuman järjestämisestä vastasi Kansan sivistystyön liiton Osaamisen kierrätystalo.
"Viikonlopun työpaja oli tarkoitettu vain aikuisille. Osallistujia oli 12, ja tarkoituksenamme oli rakentaa kaksi kunnon leijaa jokaiselle kurssilaiselle", leijan rakentamisen taitaja Mårten Bundestam kertoo.
Leijoista
on moneksi
Bundestamin kiinnostus leijoihin alkoi vuonna 1981, kun hänet kutsuttiin mukaan leijajuhlaan.
Sen jälkeen mies on ohjannut yli 60 kurssia, ja oppilaita hänellä on ollut kahdesta kolmeen tuhatta.
"Enimmäkseen olen kiertänyt naapurimaissa. Olen ollut myös Italiassa ja Kreetalla. Nyt minut on vihdoin kutsuttu Ranskaan", Kirkkonummella asuva Bundestam myhäilee.
Bundestamin mielestä hyvän leijan määritelmä riippuu siitä, mikä on tavoitteena sitä tehdessä.
"Hyvä leija voi olla kaunis tai sellainen, joka lentää paljon tai erityisen korkealle. Leija voi olla myös hassu, hullu härveli, jossa on paljon kaikenlaisia erikoisuuksia. Se ei kuitenkaan välttämättä lennä lainkaan, vaan sillä vain ärsytetään tai hauskuutetaan ihmisiä."
Mårten Bundestamin on kuitenkin helppo määritellä mieleisensä leija.
"Silloin leija on varmasti onnistunut, kun sitä lennättävä lapsi on iloinen. Leija täyttää parhaiten tehtävänsä, kun sen lennättäjästä näkee, että tämä on onnellinen", leijamies filosofoi.
Pian joku tarttuu Bundestamin käteen ja kysyy neuvoa oman leijansa lennättämisessä. Kysyjiä riittää, mutta onneksi on taitoa neuvoakin.
"Minä innostuin leijoista jo parikymmentä vuotta sitten, kun ostin Mårtenin leijakirjan", sanoo viikonloppuiseen leijatyöpajaan osallistunut Oona Byström.
Byström kertoo, etteivät taidot riittäneet yksin leijan rakentamiseen. Tekemään oli kuitenkin päästävä, ja nyt takana on jo kaksi leijakurssia.
"Ne ovat niin kauniita taivasta vasten. Koskaan ei voi tietää, miten ne lentävät. Vaikka olemme keskellä kaupunkia, luonto ja tuuli ovat niin lähellä", Byström kuvailee viehtymystään leijoihin.
Lisäksi leijatouhu on hauskaa. Byströmin mukaan se on ainoa urheilulaji, jota hän haluaa harrastaa.
Ja urheilustahan lennättäminen käy.