Kaisa Mäkäräisen vaikeudet ammunnassa ovat sotkeneet ampumahiihdon suomalaistähden viime viikkoja maailmancupissa. Torstaina Ruhpoldingin pikakisassa nähtiin toki "vähän parempaa", mutta "ei se nyt valitettavasti riitä vieläkään": Mäkäräinen oli 21:s, hävittyään kahden sakon myötä minuutin ja 14 sekuntia kisan voittaneelle Slovakian Anastasija Kuzminalle.
Sijoitus ei tyydytä, ja ongelmista kertoo, että se oli Mäkäräiselle kuudesta viimeisimmästä cup-sijoituksesta paras (edeltäneet viisi sijoilla 22, 44, 22, 36 ja 58). Vaisut sijat ovat tulosta surkeasta ammunnasta: torstainen 80 prosentin osumatarkkuus oli Mäkäräiselle paras noista kuudesta kisasta. Kaikkinensa kuuden viime kisan osumaprosentti on 68,9.
– Ei ole ollut helppoa, missään tapauksessa. Mutta noiden prosenttien kanssa pitäisi aina muistaa katsoa myös olosuhteita: Nove Mestossa (joulun alla) ja Oberhofissa (viime viikolla) kaikki ampuivat aika paljon sakkoja. Vaikeat kelit näkyvät aina niiden tekemisessä, jotka eivät ihan ykkösampujia ole. Ja niihin lukeudun minäkin, Mäkäräinen miettii.
– Tuo kuulostaa ulkopuolisen korviin helposti selittelyltä, mutta itselle on aina helpompaa hakea syyt kisa kerrallaan eikä useampaa summaten. Jos samantyyppiset virheet toistuvat, silloin voi vetää enempi yhteen (kisoja). Mutta nyt on ollut enemmän tuollaisia yksittäisiä ongelmia, Mäkäräinen jatkoi.
Selittelyä tai ei, yksi syy taustalla on "jokatalvinen". Nove Mestosta lähtien selkä on kiusannut, ja rentous puuttuu pystyammunnasta.
– Tuollaista on ollut tosi monena talvena: selän kanssa ongelmia, lihaksisto hirveän tiukalla. Yritetty hoitaa eri tavoilla, mutta ei oikein lähde laukeamaan, Mäkäräinen surkutteli.
Josko palauttelu jeesaisi - eroon nakeista ja muusista
Nyt tulee joka tapauksessa pari välipäivää, sillä Mäkäräinen jättää lauantaisen viestikoitoksen väliin. Sunnuntaina Ruhpoldingissa jännitetään sitten yhteislähtöä.
– Palautuminen on ykkösasia. Voi helpottaa ammuntaakin, kun ei ole sitten ihan niin nakit ja muusi (seuraavassa kisassa).
Helppoa ei siis tällä hetkellä ole, kuten armottomassa lajissa ei yleensäkään oikein ikinä. Uskoa eivät hankaluudet ole kuitenkaan vieneet.
– Yritän itse uskoa omaan tekemiseeni, se on ainoa keino miten täältä voi nousta.