Maitokiintiöiden poistuminen lisää markkinoiden vaikutusta maatalouteen. Suomessa tehokkuus on lisääntynyt, mutta paine kilpailukyvyn kohentamiseksi kasvaa.
Maitokiintiöiden poistuminen EU-maista ensi vuoden alussa on tärkeä virstanpylväs maitotiloilla. Lähtökohtaisesti se merkitsee markkinoiden ohjauksen lisääntymistä maitotaloudessa.
Tähän saakka suomalaiset maitotilat ovat pärjänneet hyvin. Maitokiintiöllä on suojattu kansallista tuotantoa. Uudessa tilanteessa ensi vuonna maitotilat joutuvat entistä kovempaan eurooppalaiseen kilpailuun.
Kilpailu merkitsee sitä, että tuottavuutta on kyettävä parantamaan koko maitoketjussa. Ellei tähän päästä, vaara on, että kilpailijat jyräävät halvemmilla hinnoilla.
Suomalaiset kuluttajat luottavat kotimaisiin elintarvikkeisiin. Hyvä maine ei yksin riitä. Ellei hintoja kyetä pitämään siedettävällä tasolla kilpailijoiden vastaaviin tuotteisiin verrattuna, etulyöntiasema voidaan menettää.
Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen MTT:n vuosittain julkaistavassa Suomen maataloutta ja maaseutuelinkeinoja tarkastelevassa vuosikirjassa arvioidaan maidonjalostuksen tuottavuuserojen tasoittuvan EU-maiden kesken maitokiintiöiden lakattua. Tämä lisää painetta suomalaiselle maitoalalle, jonka tuotannon ydinalueet sijaitsevat pohjoisilla tukialueilla, Pohjois-Pohjanmaalla ja Pohjois-Savossa.
Suomen maatilojen tuottavuus ennen EU:ta oli heikompi kuin muissa vanhoissa EU-maissa. Vaikka eroa on kurottu umpeen, ollaan yhä jäljessä Ruotsista, Saksasta ja Tanskasta. Varsinkin Tanska jyrää kaukana muista. Tanskan muita voimakkaampi kasvu selittyy pitkälti rajulla velkaantumisella, mikä pitää sisällään omat riskitekijänsä.
Uudet EU-maat kuten Viro ovat kovaa vauhtia saavuttamassa tehokkuudessa Suomen maitotilat. Erot maiden välillä selittyvät eniten tilojen rakenteesta ja teknisestä tasosta.
Vaikka maitotilojen määrä Suomessa on puolittunut kymmenen viime vuoden aikana, EU-mitassa pikkutiloiksi luokiteltavia yksiköitä on edelleen paljon. Maitotilojen määrä on nyt alle 10 000. Ne tuottavat maitoa jotakuinkin saman verran kuin sitä saatiin pari vuosikymmentä sitten.
Tekninen kehitys Suomessa on ollut voimakasta, mutta samansuuntaisesti on edetty muuallakin.
Maitokiintiöiden poistumisen vaikutuksista ei ole selvää käsitystä kenelläkään. EU:hun liittymisen yhteydessä arvioitiin ulkomaisten elintarvikkeiden valtaavan suomalaiskauppojen hyllyt. Näin ei tapahtunut. Vaikka tuonti on lisääntynyt merkittävästi, kotimaisilla tuotteilla on yhä vahva jalansija.
Meijerituotteissa tuonti on näkynyt etenkin juustoissa. Toisaalta Suomi on onnistunut myös lisäämään juustojen vientiä. Todennäköisenä pidetään sitä, että maitoa rahdataan jatkossa rajojen yli kasvavassa määrin jalostettavaksi.
Maidontuotannossa Suomi on haastajan asemassa. Jos tehokkuutta saadaan edelleen lisätyksi, markkinoilla on mahdollisuus pärjätä. Tehoa tarvitaan enemmän paitsi tilojen tasolla myös koko maitoketjussa.