Ovelle ilmestynyt pikkuinen virpoja ei malta keskittyä pääasialliseen toimeensa, vaan ryhtyy esittämään isäntäväelle kysymyksiä. Hän haluaa esimerkiksi tietää, voiko tuolla läheisessä joessa kesäisin onkia vai onko virtaus siihen liian kova.
Olisiko sitten kuitenkin helpompi vain painaa mieleensä, että nimi on Virpi Kalakoski? Viehän se paljon vähemmän muistitilaa kuin älyvapaa mielikuvien rimpsu.
Kalakoski, psykologian tohtori ja Työterveyslaitoksen erikoistutkija, on kuitenkin toista mieltä.
"Luulisi, että muisti toimisi paremmin, mitä niukemmassa muodossa tiedon sinne laittaa, mutta se on juuri päinvastoin. Asia on sitä helpompi muistaa, mitä enemmän on asioita, jotka siitä muistuttavat."
Kun ihmisen pitää palauttaa mieleensä jokin asia, hänen on kaivettava se säilömuististaan siihen johtavien avainten, muistivihjeiden, avulla. Muistisäännöillä luodaan näitä vihjeitä ja tehdään asioista itselle mielekkäitä.
Kalakoski huomauttaa myös, ettei muisti ole mikään varasto, johon mahtuu vain tietty määrä tiiliskiviä. "Se on verkosto, jossa asiat kytkeytyvät toisiinsa. Mitä tehokkaammin ne saadaan kytkeytymään, sitä paremmin ne löytyvät."
Muistisääntöjä luodaan varsinkin numerosarjoille. Kalakosken mukaan numerot eivät kuitenkaan ole ihmiselle lähtökohtaisesti sen viheliäisempiä muistettavia kuin muutkaan asiat. Harvalla ihmisellä vain on numeroista sellaista tietoa, joka tekisi niistä mielekästä ja merkityksellistä.
Kalakoski on kuitenkin muistamista tutkiessaan törmännyt esimerkiksi matemaatikkoon, jolle numerorimpsujen muistaminen ei tuottanut minkäänlaista ongelmaa. Ne muistuttivat hänelle kaikkea tuttua, esimerkiksi piin desimaaleja. Eräs numeromuistiekspertti taas kykenee muistamaan jopa kahdeksankymmenen numeron sarjoja, koska hän muistaa hämmästyttävän määrän urheilutuloksia ja yhdistää numerot niihin.
Miksi muistisäännöt sitten usein ovat omituisia? Ala-asteella opettaja tokaisi kertotaulua opettaessaan, että seitsemän kertaa seitsemän on sitten outolintu eli 49. Sääntö syöpyi mieleen lähtemättömästi, vaikkei siinä oikeastaan ollut pienintäkään järkeä.
Kalakoski arvelee, ettei kummallisuus ole muistisäännölle arvo sinänsä, mutta hullunkuristen ajatuskaavioiden kehittely on ihmiselle mukavaa. Sellaista tulee toisteltua mielessä useammin, ja siitä syystä itse asia jää mieleen paremmin.
Entä kertooko muistisääntöjen paljous siitä, että ihminen on huonomuistinen?
"Pikemminkin päinvastoin. Silloin ihmisellä on yleensä hyvät muistitaidot. Vähän sama asia kuin kysyisi, tarkoittaako ahkera urheileminen sitä, että ihmisellä on niin huono kunto, että hän joutuu urheilemaan hirveästi. Kyllä kaikki tarvitsevat muistisääntöjä. Ihmisen muisti on aika huono, jos vain yrittää suodattaa tietoa päähän ilman sen kummempaa ajattelemista."
Muistisairaudet ovat Oulussa 6.2. järjestettävän Terwaseminaarin aiheena. Pohjois-Pohjanmaan museo aloittaa muistisairaille ja heidän omaisilleen tarkoitetut muistikierrokset 13. helmikuuta.
Mestarimuistaja-dokumentti Subilla 8. helmikuuta kello 22.40.