Aprillipäivänä tapahtui paljon pelätty muutos Euroopan unionin maatalouspolitiikassa, kun vuodesta 1984 lähtien voimassa olleet maitokiintiöt poistuivat.
Kiintiöiden lopettamisesta päätettiin EU:ssa jo vuonna 2003, mutta aikataulu siunattiin vasta viisi vuotta myöhemmin. Samalla mahdollistettiin tuotannon kasvu nostamalla kiintiöitä.
Suomessa maidon tuotantoa rajoittaneiden kiintiöiden poistamista on odotettu jännityksellä, sillä kiintiöt ovat suojanneet heikon tuottavuuden alueita. Maito on suomalaisen maatalouden merkittävin tuotantosuunta, mutta olosuhteet muuhun Eurooppaan verrattuna ovat vaikeammat.
Kiintiöiden loppuminen merkitsee valtavaa muutosta. Mitään radikaalia ei kuitenkaan tapahdu heti. Pitkällä aikavälillä maatalouden markkinat saavat aikaisempaa näkyvämmän roolin, ja sillä on vastaisuudessa suuri vaikutus.
Markkinoiden paineessa maatilojen rakennemuutos jatkuu todennäköisesti voimakkaana. Suomessa on nyt noin 8 000 maitotilaa. Tähän saakka niiden määrä on puolittunut aina kymmenen vuoden välein. Suuri joukko maidontuottajia on tulossa eläkeikään, mikä osaltaan lisää vauhtia tilojen lopettamisille.
Maitokiintiöt otettiin käyttöön Suomessa lähes yhtä aikaa kuin EU:ssa, vaikka tuolloin vielä oltiin unionin ulkopuolella. Kiintiöillä yritettiin hillitä ylituotantoa.
Maidontuotantoa onnistuttiin rajoittamaan, mutta sen kääntöpuolena keinotekoisesti hidastettiin välttämätöntä rakennemuutosta. Kilpailukyisimmillä tiloilla ei voitu tuottaa enempää kuin kiintiöt sallivat.
Kun Suomi liittyi EU:hun 1990-luvun puolivälissä, kiintiöillä pystyttiin jatkamaan kotimaista tuotantoa kasvavan tuontipaineen alla. Maitotilallisten tuottajahinnan kehitys saatiin myös säilytetyksi melko vakaana.
Tuonnin vapautumisesta huolimatta suomalaiset eivät ole hylänneet kotimaista maitoa. Lähes kaikki, 99 prosenttia, Suomessa myytävästä pakatusta maidosta tulee oman maan tiloilta. Sen sijaan juustoissa tuonnin osuus on jo puolet ja jukurteissakin yli neljännes.
Suurissa tuottajamaissa – Saksassa, Puolassa, Tanskassa, Hollannissa, Belgiassa ja Irlannissa – on jo lisätty maidontuotantoa. Suunta jatkuu tulevaisuudessa, sillä EU-maiden maataloustuotteilla uskotaan olevan kasvavaa kysyntää kehittyvien maiden markkinoilla.
Suomalaisten tilojen toivo on maailmantalouden elpymisessä ja kysynnän kasvussa. Jos kulutus kasvaa, suurempia ongelmia ei ole odotettavissa.
Muuttunut tilanne vaatii kuitenkin uudenlaista ajattelua. Markkinat varmasti ravisuttelevat hintoja, mikä lisää investointeihin liittyviä riskejä. Tilojen on opittava varautumaan markkinaheilahteluihin.
Lama-aika on kasvattanut kuluttajien hintatietoisuutta. Vaikka kotimaisia tuotteita haluttaisiinkin ostaa, hintaero ulkomaisiin ei saa olla liian iso. Tämä pitää yllä painetta tehostaa tuotantoa.
Pääkirjoitus