Suomi on vetänyt Eurooppaa perässään vasta kolme viikkoa, mutta jo nyt näyttää uhkaavasti siltä, että johtajamme ovat läkähtymässä käsiin. Joku on saanut päähänsä aloittaa ensi vuoden eduskuntavaalit jo nyt suurilla televisiokeskusteluilla, joihin osallistuvat kaikkien puolueiden puheenjohtajat, mutta keskustan ja muun Euroopan johtaja, pääministeri Matti Vanhanen, on kuin muissa maailmoissa. Muut puoluejohtajat hymyilevät kameralle sekä väittelevät pirteästi kuntauudistuksesta ja perintöverosta, mutta Vanhasen katse harhailee, hän sopertelee sekavia ja pysyy hädin tuskin hereillä.
Toinen EU:n vastuunkantaja, ulkoministeri Erkki Tuomioja, näyttää olevan suunnilleen samassa kunnossa. Häntäkin haastateltiin televisiossa iltana muutamana, mutta mies murjotti otsa rypyssä kuin myrskyn merkki. Puhe sentään vielä sujui entiseen tyyliin ilman päätä ja häntää vanhasta tottumuksesta.
Tällainen on pikkuisen huolestuttavaa. Miten EU-vastaavamme jaksavat puolen vuoden puheenjohtajakauden loppuun asti, kun jo nyt ovat ihan maitohapoilla? Olisi aika noloa, jos esimerkiksi Vanhanen putoaisi pöydän alle kesken huippukokouksen johtamisen. Siinä olisi ulkomaalaisille selittämistä, että hän on väsynyt eikä väsynyt, sillä hän juo vain omenamehua. Tai jos Tuomioja nukahtaisi esitellessään maailman medialle Suomen kehittelemää ratkaisua maapallon energiaongelmiin. Ainoa lohtu siinä olisi se, että luultavasti yleisökin olisi nukahtanut.
Nyt tarvitaan EU-tehtäviin rauhoitusaikaa ja työnjakoa. Ainakin pääministeri ja ulkoministeri on siis vapautettava kaikista kotimaisista huolista, naisasiat mukaan lukien, ja heidän on annettava keskittyä täysipäisesti ja -päiväisesti suureen kansainväliseen tehtäväänsä. Ei siis enää yhtään kotimaista televisioesiintymistä eikä juttuja skandaalilehdissä, ei myöskään haukkuja yleisönosastossa. Vähintäänkin heille pitää antaa sama oikeus kuin Lordille: jos he esiintyvät suomenkielisissä haastatteluissa, ei tarvitse ainakaan naamaansa näyttää. Syykin voi olla sama, siis se että suoraan päin naamaa puhuttuna teksti kuulostaa hassulta.
Myös työnjakoon Suomessa on poikkeuksellisen otolliset edellytykset, kun meillä on jo valmiiksi niin sanottu kahden lautasen ongelma, eli huippukokouksissa käyvät sekä pääministeri että presidentti, kun ei ole päästy yksimielisyyteen siitä, kumman siellä pitäisi oikeasti olla. Yhtä hyvin Matti Vanhanen ja Tarja Halonen voivat käydä kokouksissa vuoron perään. Ei siitä varmaan Suomen ilme paljon virkummaksi muutu, mutta tuskinpa siihen kukaan kiinnittää kiusallista huomiota, koska kaikki ovat jo tottuneet siihen, ettei koskaan tiedä ketä Suomesta tulee ja keitä nämä totiset tulijat oikeastaan ovat. Ehkä edustajamme pysyisi entistä paremmin kärryilläkin, kun toisen edustaessa maatamme kokouksessa toinen lukisi kotona lehdestä, mitä siellä oikein tapahtui ja kertoisi sitten edustajallekin. Tai sitten kotiin jäävä käyttäisi säästyvän aikansa ansaittuun lepoon.