Kalevi Sorsa -säätiön vastikään julkaisemassa raportissa kannetaan huolta suomalaisen korkeakoulutuksen tasa-arvosta ja tehokkuudesta. Maisterityönä tehdyssä mallissa esitetään, että korkeakoulutetut osallistuisivat valmistumisensa jälkeisessä työelämässä koulutuksensa kustannuksiin. Erityistä "maisteriveroa" perittäisiin opintojen jälkeen niiltä, joiden tulotaso ylittää tietyn rajan. Tuloihin suhteutettu vero kohdistuisi vain niihin, joille olisi opinnoistaan todellista taloudellista hyötyä. Näin lisävero ei sijoittuisi työuran alkuvaiheeseen.
Raportissa väitetään, että uusi vero ei vähentäisi vaan lisäisi suomalaisen opintojärjestelmän oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa. Tätä perustellaan menneisyydestä kaivetulta "luokkapohjalta" eli sillä, että korkeakouluihin valikoituu edelleen todennäköisimmin hyväosaisten ja akateemisten vanhempien jälkeläisiä. Yliopistojen rahoituspohjan laajentaminen lisäisi muunkinlaisen taustan omaavien nuorten opiskelumahdollisuuksia. Tausta ja varallisuus vaikuttaisivat aiempaa vähemmän.
Vero myös nopeuttaisi valmistumista, koska vuosikausien venyminen yliopistolla kasvattaisi mallin mukaan myöhempää maksuvelvollisuutta.
Raporttiherättää useita vastaväitteitä. Ensinnäkin ilmainen yliopisto-opetus on tärkeä arvo. Sen murentaminen panemalla tutkinnon suorittaneet ja työelämässä kohtuullisesti menestyneet - taustasta riippumatta - maksumiehiksi ei lisäisi vähääkään tasa-arvoa. Kannattaa myös muistaa tuloverotuksen progressio, joka tasaa maksurasitusta.
Toiseksi pitää kysyä, miltä tulotasolta veronkanto aloitettaisiin. Milloin verottaja voisi katsoa, että opinnoista on ollut verotettavalle kyllin taloudellista hyötyä? Entä miten tietoisuus verosta vaikuttaisi? Se saattaisi vähentää yliopistojen vetovoimaa. Lisäksi sopii epäillä, ajaisiko veron kaltainen kannuste yliopistolla vuosikausia venyviä opiskelemaan tehokkaammin. Jos opintovuosien määrää halutaan lyhentää, parempi ratkaisu on rajoittaa ilmaisten opiskeluvuosien määrää.
Raportissa tarkastellaan kansainvälisiä kokemuksia koulutuksen maksullisuudesta, mutta kyseinen Graduate Tax -malli ei ole käytössä sellaisenaan missään. Se, että Helsingin yliopiston eläkkeelle jäävä kansleri Kari Raivio kannattaa veroideaa, ei ole yllätys. Nykyisen rahoituspohjan laajennus kiinnostanee muitakin yliopistoihmisiä. Raportissa kuitenkin torjutaan lukukausimaksut, joista puolestaan Raivio on yrittänyt herättää keskustelua.
paakirjoitus@kaleva.fi