Kultainen linja on sangen outo teatteriesitys.
Jarkko Häkämiehen, Ilkka Vuojalan ja Jouko Väärälän käsikirjoittama ja Väärälän esikoistyönä ohjaama teos on kuin elokuvasta teatterinäyttämölle tuotu kevyt sci-fi-parodia yhdistettynä yltiöamerikkalaiseen show-painiin.
Määrittelemättömään tulevaisuuteen sijoittuvassa näytelmässä veljekset Romulus ja Remus kohtaavat toisensa vuosien eron jälkeen ja ajautuvat konfliktiin, jota selvitellään vapaapainin keinoin. Näyttämöä hallitsee suuri nyrkkeilykehä, jossa miehestä ja lopulta naisestakin otetaan mittaa.
Vaikka teoksen rohkean kunnianhimoisena tavoitteena onkin ollut yhdistää eeppistä kerrontaa ja vapaapainia toisiinsa, jäävät eksoottisen sekoituksen elementit irrallisiksi. Juoni ja paini kulkevat eri tahtiin painin noustessa selvästi pääosaan.
Näyttelijöillä on painikohtauksia varten ollut valmentajanaan painija Jari-Pekka Äijälä, jonka opastuksella hurjan näköiset koreografiat ovat syntyneet.
Ohjaajan kokemattomuus näkyy näyttelijöiden haparointina, ylinäyttelemisenä ja tyylilajin epäselvyytenä. Jarkko Kumpulainen tekee kuitenkin hyvän roolin petturimaisena Fabiona, ja paininäytösten selostajina Juha Mäntykenttä ja Mikko Lipponen vakuuttavat.
Näytelmässä yleisöltä odotetaan vapaapainiyleisön tapaan aktiivista, jopa aggressiivista roolia. Kehyskertomuksen ohuudesta johtuen suosikkia on kuitenkin vaikea valita, eikä ainakaan ensi-illassa yleisö aivan pääse show'n tunnelmaan.
Sari Savelan 1970-lukua henkivät puvut ovat mainiot. Korkeat kaulukset ja kiiltävän piukat pöksyt korostavat esityksen show-luonnetta.
Näytelmä tuo mieleen kulttimaineeseen nousseen, teatteriversiosta elokuvaksi käännetyn Rocky Horror Picture Show'n. Molemmissa on mielenpainuvaa, hämmentävää ja jopa kiehtovaa liioittelevuutta.
EVELIINA OLSSON