Suomalainen taidekauppa voi hyvin. Bukowski-Hörhammerin huutokauppakamarin mukaan viimeisen kymmenen vuoden aikana myyntiin tarjottujen teosten määrä on kolminkertaistunut ja niiden arvo kuusinkertaistunut.
Myös sijoitusmielessä taidetta hankkivat ovat liikkeellä viime vuosia aktiivisemmin, Oulun taidemuseon vs. johtaja Elina Vieru kertoi sunnuntaina taidesijoittamista käsitelleen Oulun päivien yleisöluentonsa kuulijoille.
Naistaiteilijat myyvät hyvin. Kotimaisista Helene Schjerfbeck on ykkösnimi myös ruotsalaisessa ja brittiläisessä taidekaupassa. Vierun mukaan kysyttyjä ovat myös Marika Mäkelä ja Marjatta Tapiola. Esimerkiksi Tapolan kahdesta yhtäaikaisesta näyttelystä Helsingissä jokaikinen teos löysi ostajan. Vieru vertaa ostohalukkuutta lähes 1980-luvun taidehankintabuumin hulluihin vuosiin.
Jos yksityiset tekevätkin runsaasti hankintoja, yritysostot ovat romahtaneet, Vieru toteaa. "Yksittäisiä teoksia ei hankita eikä liioin kasvateta jo olemassa olevia taidekokoelmia." Hän mainitsee merkittäväksi poikkeukseksi savolaisen Saastamoisen säätiön, jonka 1 700 teosta käsittävä ja 100 miljoonan euron arvoinen kokoelma tuodaan osittain kaiken kansan nähtäville lokakuussa Espoon Modernin Taiteen Museoon eli Emmaan.
Ei nopeita voittoja
Taidetta sijoituskohteeksi ensi kertaa hankkivalle saattaa tulla yllätyksenä se, että voittoa voi odottaa saavansa vasta vuosien ellei vuosikymmenten jälkeen, Vieru toteaa. "Kansainvälinen huutokauppakamari Sotheby´s neuvoo pitämään työtä itsellä ainakin 7-10 vuoden ajan."
Tuotto jää yleensä alhaisemmaksi kuin esimerkiksi osakesijoittamisessa. Selvää kuitenkin on, että sijoituksestaan saa paremman hinnan, kun lähtöhinta on ollut kova, Vieru kertoo. "Sellaista työtä kannattaa pantata kauan, siirtää vaikka seuraavalle sukupolvelle."
Vierun mukaan taidetta hankitaan kolmenlaisin motiivein. Kovaksikeitetyin joukko on taidetta puhtaasti sijoitusmielessä ostavat, mutta heitä on vähän. Suurempi joukko on se, joka seuraa taiteen kenttää ja tuntee kuvataiteen maailmaa. He saattavat esimerkiksi kerätä jonkun tietyn suuntauksen tai taiteilijan töitä. Usein he tulevat myös tutuiksi tiettyjen taiteilijoiden kanssa, jolloin seurauksena on mielenkiintoinen vuorovaikutusprosessi.
Suurin osa suomalaisista kuitenkin hankkii taidetta fiilispohjalta. "Hei eivät mieti, kuka työn on tehnyt. Riittää, että teos puhuttelee, ´on kiva´ tai sopii sisustukseen." He, kuten myös taiteen seuraajat, myyvät teoksia harvoin.
Varastosta päivänvaloon
Taidemuseon väki oli myös kutsunut oululaiset arvioittamaan kodeistaan löytyvää taidetta. Saattoi päätellä, että Oulussa tunteet määräävät taidehankintoja. Niin monella oli muassaan kotikontuja tai lapsuuden maisemia kuvaavia töitä tai niitä, joiden todettiin tuovan rauhoittavan tunteen.
Simo Kaappola oli tuonut arvioitavaksi talvisen maiseman. Lapsuudenkodin peruja oleva taulu on viettänyt aikansa varastossa, sillä Kaappolan vaimo ei aikanaan kelpuuttanut sitä yhteisen kodin seinälle.
Usea seikka kertoo amanuenssi Tarja Kekäläiselle, että kyseessä oli harrastelijan työ. "En laittaisi teokselle suurta taidehistoriallista arvoa", hän arvioi. Kehyksiä hän sen sijaan kehuu upeiksi.
Kaappola sanoo vievänsä taulun takaisin varaston uumeniin.
Vieru saa nähtäville Kalevan tuoman työn - maiseman tietysti. "Mielenkiintoinen. Ekspressiivinen!" hän innostuu. Signeeraus Hugo Finneman ei sano hänelle mitään, ei myöskään läjälle hakuteoksia. "Ammattilainen. Hyvä tyyli. Hyvä veto", Vieru lausuu. "Ostaisin itse, jos löytäisin jostakin kirppikseltä!"