New Yorkissa on kärjistymässä vuosikymmeniä vaiettu kiista. Merkittävä osa eri puolilla kaupunkia olevista valtavista mainostauluista on kaupungin omien lakien vastaisia.
New Yorkin viranomaiset ovat olleet haluttomia puuttumaan niihin, koska taulujen laillisuutta on vaikea valvoa. Taulut tuottavat kaupungille myös verotuloja.
Kiista nousi kuitenkin uudelleen tapetille, kun liittovaltion tuomari määräsi New Yorkin valvomaan omia lakejaan mainostaulujen sijoittelussa.
Pelkästään kaupungin sisääntuloväyliä reunustaa yli 600 valtavaa mainostaulua, jotka ovat alle 60 metrin etäisyydellä ajoväylistä. 1940-luvulla säädetty laki asetti rajaksi 60 metriä.
Kaupungin rajojen sisällä tuhansien mainostaulujen sijoittelu muodostaa todellisen viidakon, jossa kukaan ei varmasti enää tiedä, mitkä taulut ovat laillisia ja mitkä eivät. Mainostaulujen lukumääräkään ei ole kaupungin viranomaisten tiedossa.
Uhkaus tepsi
"Taulujen määrä on viime vuosina jonkun verran vähentynyt, mutta niitä sijoitellaan yhä liikaa mainostajien, ei kaupungin asukkaiden ehdoilla", huomauttaa New Yorkin julkisten tilojen käyttöä seuraavan kulttuuriyhdistys MAS:n johtaja Vanessa Gruen.
Gruenin mukaan mainostauluyhtiöt ovat tottuneet toimimaan välittämättä lakien määräyksistä, koska kaupungin viranomaiset katsovat taulujen sijoittelua läpi sormien.
Mainostaulufirmat ovat jo historiallisesti onnistuneet lobbaamaan asemansa niin vahvaksi, että kun liittovaltio uhkasi 1979 leikata kaupungilta 25 miljoonan dollarin moottoritietiemäärärahat mainoksia koskevien määräysten valvonnan puuttumisesta, New Yorkin kaupunginvaltuusto päätti takautuvasti hyväksyä laillisiksi kaikki kiistanalaiset 150 moottoritiemainostaulua. Sen jälkeen taulujen määrä on moninkertaistunut.
Mainostaulujen vastustajat ovat vuosien mittaan saaneet kuitenkin osavoittoja. Tauluja ei ole enää saanut sijoittaa asuinkorttelien sisään, eikä niin, että ne näkyvät kaupungin puistoihin.
Myös mainosten sijoittamista historiallisiin rakennuksiin ja niiden välittömään läheisyyteen valvotaan nykyään tarkasti.
"Kysymys on usein kaupallisten ja kulttuuriarvojen yhteentörmäyksestä", kiteyttää newyorkilainen kaupunkisuunnittelija Kevin Rubinstein. "Jos tauluja saa sijoittaa ihan minne tahansa, niin silloin niitä myös sijoitetaan", Rubinstein huomauttaa.
Lakeja kierretään
Vaikka kaupunki olisikin aikaisempaa kiinnostuneempi omien lakiensa noudattamisesta, mainostaulujen sijoittelua rajoittavissa määräyksissä on poikkeuksia, jotka tekevät niiden noudattamisen valvonnasta mutkikasta.
Jos tauluissa on yleishyödyllistä mainontaa tai ne sijaitsevat mainostamansa liiketoiminnan välittömässä yhteydessä, niitä eivät koske samat rajoitukset kuin tavallista kaupallista mainontaa.
Niinpä mainostauluyhtiöt ovat ottaneet tavakseen antaa väliaikaisesti tauluja yleishyödylliseen käyttöön lähes olematonta maksua vastaan, jotta ne saataisiin näyttämään laillisilta.
Yhtiöt ovat myös onnistuneet vuokraa vastaan sijoittamaan valtavien mainostaulujen kannatinpylväitä sopivasti sijaitsevien paikallisten pikkuyritysten tonteille. Tällöin mainoksen reunassa oleva, liikkeestä kertova tekstinauha on riittänyt tekemään mainoksesta paikallisen yrityksen oman mainoksen, vaikka sen pinta-alasta suuri osa mainostaisi jotakin aivan muuta.