pirjo.kukko-liedes@kaleva.fi
"Pakkohan minun on vielä vaaleissa ehdokkaaksi lähteä, jotta näen, miten saan vaalirahaa!"
Näin veistellen keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Timo Kalli, joka vahingossa pani vaalirahakohun lumipallon pyörimään, torppasi huhua, ettei pyri enää seuraavissa vaaleissa eduskuntaan, vaan vuonna 2011 yrittäisi tytär Eeva.
Rahasta ja vaalimainonnan puutteesta väännettiin kättä vielä viime viikonvaihteessa koolla olleessa keskustan puoluevaltuuskunnassa Järvenpäässä. Piirien edustajat tuskailivat tulevankin vuoden rahamäärää ja yrittivät saada omaa rahoitusosuuttaan suuremmaksi - turhaan.
Keskustan suurin piiri, Pohjois-Pohjanmaan piiri, oli mukana esittämässä piirien ensi vuoden rahoitusosuuden nostamista nykyisestä 30:sta 35 prosenttiin. Etenkin pienet piirit katsoivat, että tällä saataisiin lisää potkua järjestötoimintaan.
Puolueen rahakukkaroa tiukasti käsissään pitävä puoluesihteeri Jarmo Korhonen oli jyrkkänä. Piireille ei heru lisää rahaa, vaan keskusta ryhtyy jo nyt varautumaan seuraaviin eduskuntavaaleihin ja yhä kallistuviin vaalikampanjoihin.
Toista kertaa keskusta ei aio tehdä sitä virhettä, että valtakunnallinen kampanjointi hoidetaan sammutetuin lyhdyin niin kuin tehtiin kunnallisvaaleissa.
Tosin lokakuussa yritettiin kalkkiviivoilla sytyttää valot ja tehtiin hätäratkaisu.
Puoluehallitus päätti kolmisen viikkoa ennen vaalipäivää, että rahaa pannaan palamaan ehdokkaiden yhteismainoksiin tiettyjen alueiden ja isompien kaupunkien valtamediassa. Korhosen mukaan lainaa ei otettu, vaan tätä varten nostettiin puolueen luotollisen tilin ylärajaa.
Se mihin eurot kohdennetaan, jäi puoluesihteerin päätettäväksi.
Yksi paikkakunta oli Tampere. Siellä kunnallisjärjestö tarttui oitis kädenojennukseen. Sen ehtona oli, että puolue antaa puolet, jos kunnallisjärjestö laittaa itse toisen puolen. Yhteismainoksen ansiota tai ei, keskusta menestyi Tampereella.
Mitä tehtiin Oulussa, jossa keskusta menetti kaksi paikkaa? Ei tartuttu Korhosen lupaamiin euroihin, jonka avulla olisi laitettu sivun vaalisunnuntaille yhteisilmoitus ehdokkaista. Puoluesihteerin mukaan hänelle on mysteeri, miksei rahan puolikas kelvannut.
Syitä ja selityksiä on useita.
Oulu pääsi rahanjakolistalle vasta vaaleja edeltävänä torstaina. Tarjous saatiin perjantaina. Sen jälkeen Oulun kunnallisjärjestön puheenjohtaja Sirpa Erkkilä-Häkkinen soitti ja pyysi piiriltä toista puolikasta. Toiminnanjohtaja Mikko Ruokola torjui tiukasti. Hän ei muuta voinutkaan.
Piiri ei voi noin vain lähteä antamaan ekstra-apua yhdelle kunnallisjärjestölle. Oulun järjestö taas yritti pysyä puheenjohtajansa mukaan vaalibudjetissaan, ja oli jo käyttänyt jäsenten pyynnöstä ylimääräistä rahaa mainontaan.
Siihenkin vedotaan, ettei mainosta olisi enää ehditty saada lehteen. Jos olisi oltu vikkeliä, se olisi voinut onnistua. Nyt ei yritettykään.
Kummalliselta kuulostaa seuraava: "Kuka tästä on kertonut? Sehän sovittiin, ettei tästä puhuta."
Järvenpäässä muistutettiin, että jokaisen pitää mennä rökäketappion vuoksi peilin eteen. Sinne on syytä Oulussakin vilkaista.
Ilmasto kyllä lämpenee koko ajan. Maissiakin kuulemma voidaan viljellä Oulun seudulla 2040-luvulla. Mutta ennen kuin raha kasvaa maassa, on edessä monet vaalit. Keskustallakin - oletan.