Vaikka maailman lihavimmat kansat asuvat kehitysmaissa, kuten Tyynenvaltameren saarilla, on teollisuusmaiden lasten pyöristyminen jo etenkin Yhdysvalloissa ja Englannissa melkoinen vitsaus. Jos yleinen suuntaus liikalihavuuteen jatkuu, ylipaino-ongelma uhkaa moninaisten vaikutustensa kautta vakavasti myös Suomen muutenkin kustannuspaineissa ponnistelevaa terveydenhoitojärjestelmää ja samalla koko kansantaloutta.
Esimerkiksi Los Angeles ja Seattle, mutta myös Vantaa ovat kieltäneet makeisautomaatit kouluissa. Ranskassa kieltoa harkitaan. Irlanti vaatii jo - tupakan tapaan - sokeria ja rasvaa sisältävien tuotemainosten yhteyteen varoituksen kohtuullisesta kulutuksesta. Norjassa ja Ruotsissa taas ei lapsille saa kohdistaa tv-mainontaa. Ruotsi ajaa vastaavaa kieltoa Euroopan laajuisesti. EU:n kuluttaja-asioista vastaava komissaari Markos Kyprianou onkin jo uhannut laittaa elinkeinoelämän kuriin, jos tuottajat eivät itse kiristä sääntöjään.
Tilastot yli 15-vuotiaista kertovat, että Suomessa nuorison paino on noussut tasaisesti jo 20 vuoden ajan. Suomessa on myös havaittu ensi merkkejä siitä, että aikuisiän sokeritauti puhkeaisi yhä nuorempana. Sen sijaan lasten painokehityksestä ei tiedetä oikein mitään. Lasten painoa koskevaa tutkimusta ollaan vasta aloittamassa, tunnustetaan Kansanterveyslaitokselta.
Liikakiloista on syytetty mainontaa, pikaruokaa, pullaa, pitsaa, megakarkkipusseja ja koulujen limsa-automaatteja. Virvoitusjuomien kulutus peräti tuplaantui Suomessa 90-luvun kuluessa.
Mainonnan eettinen neuvosto sai viime vuonna kuluttajilta kuitenkin vain kaksi valitusta lapsille kohdistetuista mainoksista. Ylilyönnit ovatkin harvinaisia. Ruotuun on kutsuttu esimerkiksi tikkarimainos, joka yritti ratsastaa rasvattomuudella, vaikka tikkareissa ei muutenkaan ole rasvaa. Kesällä mainostajat ottavat myös käyttöön tiukennetut säännöt, jotka kieltävät esimerkiksi mielikuvien käytön lapsille suunnatuissa tuotemainoksissa.
Kukaan ei onneksi Suomessa aja mainonnalle täyskieltoa. Kuluttajavirastollakin on tekeillä vain ohjeellinen muistilista elintarvikemarkkinoijia varten. Tavoitteena on vastuunjako ja yhteiset pelisäännöt, vaikka virasto onkin jo erityisen huolissaan vanhempien päätösvallasta. Sitä koettelevat esimerkiksi muropakkaukset, jotka varastavat lasten huomion oheistuotteillaan, kuten keräilysarjoilla.
Kansanterveyslaitoksen pääjohtaja toivoo ennen kaikkea, että katseet käännettäisiin huonoista tavoista myönteisiin asioihin. Näihin kuuluvat niin monipuolinen ravinto kuin liikuntakin. Samaa ajaa Maailman terveysjärjestö WHO. Se listaa lihavuuden neljänneksi riskitekijäksi - verenpaineen, tupakan ja kolesterolin jälkeen - ja lanseeraa juuri maailmanlaajuista strategiaa ravintotottumuksien muuttamiseksi sekä liikunnan lisäämiseksi.
Monipuolinen liikunta tarjonnee helpoimman ja edullisimman tien vaikuttaa niin lasten kuin nuortenkin paino-ongelmiin. Mutta kaivattu elämänikäinen kipinä liikuntaa kohtaan vaatii paljon panostusta myös vanhemmilta. Koulu tuskin voi tarjota nykyeväillä - kahden liikuntatunnin varassa tai harrastamalla liikuntakokeita lukiossa - merkittävää käännettä nuorison painokäyriin.
Täytyy myös muistaa, että moni koulun jumppatuntien kauhuja kavahtanut on keksinyt liikunnan tuoman ilon vasta havahduttuaan rupukuntoonsa aikuisena. Liikunta kysyy omaa aktiivisuutta. Se taas kumpuaa ennen kaikkea mielentilasta, myös lapsilla.