Suomen hintakilpailukyvyn arvioidaan edelleen parantuvan. Myönteinen kehitys nojaa paljon parjattuun kustannuskilpailukykysopimukseen.
Talouden kasvu-uralle pääsy on ollut työn ja tuskan takana, siksi tarvitaan vielä malttia ja myös investointeja.
Kilpailukykysopimus on mainettaan parempi, ja Suomi on viimeinkin päässyt mukaan maailmantalouden kasvun imuun. Suomen Pankin johtokunnan neuvonantaja Lauri Kajanoja arvioi STT:lle (Kaleva 20.11.), että hintakilpailukyvyn paraneminen ensi vuonna nojaa pitkälti kustannuskilpailukykysopimukseen.
Suomen hintakilpailukyvyn arvioidaan edelleen parantuvan, jos teknologiateollisuudessa sovituista työmarkkinaratkaisuista tulee palkankorotusten yleislinja. Suuriin irtiottoihin ei siten ole varaa.
Kilpailukykysopimuksesta sovittiin viime vuonna ja sitä on sovellettu tästä vuodesta alkaen. Hallitus paimensi kohun saattelemana työmarkkinoita sopimuksen tekoon niin sanottujen pakkolakien vaihtoehtona. Nyt sopimuksen merkitys nähdään selkeästi: se pienentää työkustannuksia ja yksikkökustannuksia suhteessa muihin maihin.
Sopimusta on ehditty arvostella ja hymähdellä keinoja, joilla sitä on toteutettu. Työpäivän jatkaminen muutaman minuutin tai työhyvinvointipäivät ovat voineet olla tapoja, joilla kikyn lisätyötunteja on täytetty. Monilla asiantuntija- ja toimihenkilöaloilla ”taksvärkin” tekeminen on pysyvä ilmiö, joten pelkkä ylitöiden kirjaus on saattanut kuitata 24 kiky-tuntia nopeasti. Sen sijaan aloilla, joissa työaika on minuutin päälle, ylimääräisten työtuntien tulokset on todennäköisesti helpompi osoittaa puhumattakaan siitä, että julkisella sektorilla kilpailukykysopimus rokottaa lomarahoja 30 prosenttia vuosina 2017–2019.
Suomen Pankin näkemyksen mukaan nimenomaan työnantajamaksujen alentaminen parantaa kilpailukykyä. Kilpailukykysopimuksessa työnantajien työeläke-, työttömyysvakuutus- ja sosiaaliturvamaksut alenevat. Vastaavasti työntekijöiden maksuosuus työeläke- ja työttömyysvakuutusmaksuista nousee.
Kilpailukykysopimuksen toimivuus yhdistettynä teknologiateollisuuden työmarkkinalinjaan vahvistaa toteutuessaan hintakilpailukykyä. Tämä on merkittävää, sillä Suomen kustannuskilpailukyky ehti heiketä pahasti aiemmin 2000-luvulla. Finanssikriisi rapautti kilpailukykyä. Heikko tuottavuuskehitys, teollisuuden rakennemuutos ja tehdyt palkkaratkaisut täydensivät Suomen heikkenevää tilannetta kilpailijamaihin nähden.
Suomen Pankin viimekeväisen arvion mukaan finanssikriisin aikoihin tehdyt palkankorotukset kiihdyttivät suhteellisten työkustannusten nousua kilpailijamaihin nähden. Vasta vuoden 2012 jälkeen työkustannusten kasvu on hidastunut euroalueen keskiarvon tuntumaan ja pysäyttänyt kilpailukyvyn heikkenemisen.
Kilpailukykysopimus alentaa työn hintaa. Piristyvän tuottavuuskehityksen ja muuta euroaluetta hitaammin kehittyvien työvoimakustannusten odotetaan antavan pontta kilpailukyvyn kehitykselle 2017–2019.
Pankit ja ennustelaitokset kertovat nyt hyvästä talousvireesta. Kasvu-uralle pääsy on kuitenkin ollut työn ja tuskan takana. Takamatka on ollut pitkä ja kivinen, joten vielä tarvitaan malttia ja investointeja.