Kansanmusiikkijuhlien tämänkertaisen maateeman Unkarin edustajat ilmentävät myös yleisesti vahvistuvaa suuntausta maantieteellisten ja tyylillisten rajojen ylittämiseen.
Csángó - unkarilaisten kansanperinneryhmä tulee Romanian Moldoviasta, romaniyhtye Romano Drom on käytännössä yleiseurooppalainen, ja ammattikansantanssiryhmä Duna Art Ensemble kerää aineistonsa suurpiirteisesti Karpaattien alueelta. Tällainen suuntaus esimerkiksi kotimaisessa kansanmusiikissa on ollut jo pitkään havaittavissa.
Csángóilla yhä vaikeaa
Csángót ovat eräs uhanalaisista eurooppalaisista kielellisistä ja etnisistä vähemmistöistä. Romanian aikaisempi hallinto kohteli csángója samaan tapaan tylyn sopeuttavasti kuin meillä ennen saamelaisia. Omaa kieltä ei ylipäänsä saanut käyttää, sillä annettavasta opetuksesta tai muista palveluista puhumattakaan. Tilanne ei valitettavasti ole paranemassa ainakaan kovin nopeasti.
Eva Pap Unkarin kulttuuri- ja tiedekeskuksesta kertoo, että joitain kouluja on perustettu ja äidinkielisen opetuksen mahdollisuuksia lisätty, mutta edelleenkään csángóilla ei ole esimerkiksi omankielisiä pappeja, mikä hartaille katolisille on ymmärrettävästi kiusallista.
Csángót puhuvat unkarin kielen varhaisinta muotoa, ja heidän kulttuurissaan on aineksia muinaisista perinteistä, joten tuo kulttuuri on Euroopan kannalta poikkeuksellisen arvokas.
Kaustisella esiintynyt csángó-unkarilaisten ryhmä edustaa vanhaa elävänä säilynyttä kyläperinnettä. Tanssiin painottunut ryhmä koostuu reippaista harrastajista. Tanssit eivät ole koreografioita, ja ne esitetään sellaisina kuin tanssijat itse ovat ne oppineet. Jokainen ei aina tiedä, mihin milloinkin kätensä panisi, mutta meno on rentoa ja tanssi soljuu.
Rytmillisesti tanssit olivat tasajakoisia, väliin täyttä humppaa. Sympaattinen ryhmä, ja joka pitää sisällään lisäksi suomalaista silmää viehättävällä tavalla kauniita ihmisiä.
Ikuinen aihe nykytulkintana
Duna Art Ensemble esittää Kaustisella etupäässä perinnehenkistä aineistoa.
Sunnuntaisessa yhteiskonsertissa csángójen kanssa ryhmä tarjosi kuitenkin verraten modernin tanssiesityksen. Juhdsz Zsoltin koreografialla Deep Mirror kuvasi parin etsimistä, tai kuten eräs ryhmän edustaja sanoi, "Herkuleen roolin ottamista, kumppanin muovaamista mieleisekseen ja uusien ihmisten tulemista tilalle".
Suomalaiseen silmään esitys oli korkeintaan puolimoderni. Toteutus oli sovinnaisen varovainen, ja eleiden symboliikka paikoin niin osoittelevaa, että vähemmälläkin asia olisi ymmärretty.
Teknisesti ryhmä on erittäin korkealla tasolla, ja tällaisen yksinkertaisenkin liikehdinnän seuraaminen siten varsin nautinnollista. Opettavaisen teoksen ansioksi voidaan lukea myös aiheeseen liittyvistä perustotuuksista muistuttaminen.
Rimpparemmi on jossain määrin edellistä ryhmää muistuttava kokoonpano, eikä Lapin läänin kansantanssiyhtye olisi vertailussa ainakaan mitenkään heikoilla. Joukon sunnuntaina nähty yöshow sisälsi läntistä harmoniaa, karjalaista riehakkuutta ynnä muuta, eli aika tuttua Rimpparemmiä.
Ryhmän yhtye sitävastoin oli kokenut täydellisen muutoksen, kun ennen ammattilaisista koostunut bändi oli korvattu määrällisesti useammalla, mutta vielä nuorenpuoleisella soittajalla. Harmi, koska tasokas Rimpparemmin yhtye tapasi olla ryhmän tärkeimpiä salaisia aseita.