Mitä tapahtuu, kun Oulun urheilutalon parketille marssitetaan kaksi joukkueellista pesäpalloilijoita, isketään herroille salibandymailat käteen, heitetään reikäpallo kentälle ja sanotaan: "Pelakkaa pojat!"
Sotkamon Jymyn Roope Korhosella ei ole kysymykseen yksiselitteistä vastausta.
"Vaikea sanoa, kun ei tiedä vastustajan taidoista mitään."
Alkamassa on Lipon ja Jymyn salibandyottelu. Korhosen kädessä on pinkki maila ja ranteessa hikinauha. Mies näyttää aivan oikealta salibandyhemmolta.
Juuri ennen h-hetkeä Korhonen uhkuu samaa itseluottamusta, jonka siivittämänä hän on takonut pesäpallokentillä juoksuja vuodesta toiseen.
"Ai, kuka on paras pelaajamme? En haluaisi kehua, mutta...", Korhonen virnistää ja viittaa ilmeisesti itseensä.
Ja kuinka käykään? Reilun viiden minuutin pelin jälkeen Korhonen murtautuu keskisektorille ja pommittaa lyöntilaukauksen verkkoon: 0--1. Päälle hillitty tuuletus ja pyrähdys vaihtoon.
Laji kuin laji, maila kuin maila -- Korhonen on Jymyn ratkaisija numero 1.
Tuplapuikot= täydellinen nöyryytys
Lipon ja Jymyn välienselvittelyissä tunteet nousevat aina pintaan. Edes salibandyottelu ei tee poikkeusta. Vauhtia on paljon, järkeä hieman vähemmän.
Tanner tömisee ja laidat ryskyvät, kun Lipon puolustajat Antti Vihtkari ja Markku Hylkilä rynnivät kulmissa irtopallojen perään. Pakkiparin taistelutahto tarttuu myös joukkuekavereihin.
Lippo on koko ajan hieman aktiivisempi ja nälkäisempi kuin vastustajansa.
Niin kuin paluuta pesäpallon huipulle tekevän seuran tulee ollakin.
20-vuotiaalta Tuomas Jussilalta Lipon kannattajat odottavat paljon. Vaikka kauden alkuun on vielä aikaa, voi nuorukaiselle ennustaa huippukautta.
Jussila erottuu salibandyssäkin voitontahtonsa, harhautustensa ja ennen kaikkea pelirohkeutensa ansiosta.
Mieleen tulee luonnehdinta, jonka Jussilan uraa läheltä seurannut ylivieskalainen pesäpallopersoona Kari Haapakoski lausui jo vuonna 2007:
"Hän on henkisesti vahva, eikä pelkää virheitä. Tuo ominaisuus yhdistää kaikkia huippupalloilijoita."
Hieman ennen ensimmäisen erän loppua Jussila uittaa pallon näyttävästi kahden Jymy-pelaajan haaroista -- eli laittaa salibandytermein tuplapuikot -- ja tarjoilee Sami Parttimaalle avopaikan takatolpalle. Lipon 3--1-johtomaali on iltapäivän näyttävin sommitelma.
"Nöyryytys", Parttimaa ilakoi astellessaan vaihtoon.
Katsomossa salibandyn ex-liigapelaaja Jarmo Härmä seuraa uteliaana kentän tapahtumia. Nykyisin 2. divisioonassa valmentava ja pelaava Härmä on huomioinut herkkäkätisen Jussilan taidot.
"Ihan hyviä pelimiehiä", OYUS:n pelaaja-valmentaja kehaisee ja ihmettelee heti perään:
"Ketä nämä tyypit muuten ovat?"
Kyllä Solkungen tietää
Jääkiekkovalmentaja Juhani Tammisen teesien mukaan ero kahden hyvän palloilujoukkueen välille syntyy maalivahtipelissä. Ja oikeassahan Tamminen on.
Jymyn Mikko Lahtinen on yksi maan parhaista lukkareista, mutta salibandymaalivahtina ura ei välttämättä urkenisi alasarjoja pitemmälle. Toisessa erässä Lahtinen lipsauttaa Lipon lyöjäjokerin Matti Korhosen löysän kaukolaukauksen taakseen.
"Ota hanskat pois", Roope Korhonen huikkaa Lahtiselle.
Toisessa päässä Lipon Aki Orava on aavistuksen varmaotteisempi kuin Lahtinen.
"Se olisi ollut maalissa, jos et olisi laittanut näppejäsi väliin", Lipon myyntipäällikkö Santeri Haipus kannustaa katsomosta Oravaa tämän onnistuneen torjunnan jälkeen.
Viimeisellä 20-minuuttisella Roope Korhonen sekä Janne Matikainen osuvat vielä kertaalleen ja nostavat Jymyn kahden maalin pähän Liposta. Vieraiden loppukiri hyytyy kuitenkin Paavo Pellon ja Ville-Pekka Jokisen maaleihin.
Tunnin säntäilyn ja yhden torikokouksen jälkeen lopputulos on selvillä. Kotijoukkue voittaa 8--4.
Lipon pelaajien ilmeet, äänet ja eleet kertovat olennaisen. Voitto on aina voitto -- varsinkin, kun se tulee Jymystä.