Maikkulan kartanossa vietetään päretalkoita. Perinteikkäästi rakennetun kartanon halkovaja saa päälleen vanhan kunnon pärekaton. Kartanon isäntä Mikko Keisu kertoo työn tapahtuvan entisaikojen malliin talkoovoimin.
Mänty on
poikaa
Vasarat kopsuvat lauantaina hikisten talkoolaisten äheltäessä halkovajan katolla. "Hiia ylös", Keisu karjahtaa ja pärerivin suoraan linjaan rajaava hiia-, eli riialauta siirtyy nopsasti työmiesten käsissä hieman lähemmäksi katon harjaa. Naulat napsahtelevat päreisiin ja uusi ruodelauta on taas pian pärerivin peitossa.
Päreet tehdään yleensä tarkoitukseen tehdyllä laitteella, pärehöylällä, Pohjois-Suomessa perinteisesti tuoreesta männystä. Kuustakin voi käyttää, tärkeintä on kuitenkin, ettei päreitä oteta oksaisesta kohdasta puuta. Höylätyt pärelevyt ladotaan katolle siten, että puun syyt tulevat myötäkarvaan. Tällöin vesi ei pääse helposti päreen sisärakenteisiin.
"Tästä pärekatosta tehdään kolminkertainen. Tällaisen sanotaan kestävän parikymmentä vuotta. Nelinkertainen katto voi kestää jopa neljäkymmentä, mutta sellaisia tehtiin ennen vanhaan yleensä vain asuinrakennuksiin", Keisu kertoo tarkoittaen päreiden latomistiheyttä.
Kesäpäivän
iloa
Pärekatto ei ole erityisen halpa ratkaisu: Huopakatto tulee suunnilleen yhtä kalliiksi. Keisu paljastaa kuitenkin pärekaton verrattoman edun.
"Mukava on kesäpäivää viettää, kun istuu katolla ja naputtelee. Lapsuudessa asuimme sakemannien polttamalla alueella ja siellä kyllä monena iltana maamoottorit soivat ja pyörittivät pärehöyliä kun kylää jälleenrakennettiin. Päretalkoot olivat silloin kylän väen tapaamisia. Hauskaa se oli silloin ja on se edelleenkin!"