Gastien Mervi ja Marja Leena päiväkirja.
Toinen Pienen Suuren Seikkailumme päivä valkeni kirkkaana, O sole mio! Me naiset toimme auringon My Way Trakerille!
Sunnuntainen lentely Roista ja Oulusta Barcelonan ja Bilbaon kautta Vigoon ja tuntien odottelu lentokentillä puudutti paikat, mutta nostatti odotukset alkavaa viiden päivän purjehdusreissuamme kohtaan poutapilviin.
Saavuimme Espanjan Vigoon Real Club Nauticolle klo 22 aikaan Josén kyyditsemänä. Laiturin päässä meitä oli vastassa merensuolainen tuoksu, samettinen pimeä yö ja mieheni Matin oloinen seilori. Tutun tervehdyksen kuultuamme tunnistimmekin hänet Trackerin kippariksi RuoMatiksi. Sinäkö se oot näin monen viikon jälkeen? tuskin sua tunnistin.. Lämmin vastaanotto veneellä sisälsi halauksia, Presidentti-kahvia, ruisleipää & Kallen kaviaaria ja kuulumisten vaihtoa selevällä suomella.
Ennen puoltayötä köydet irrotettiin ja Tracker uudella naisvahvistuksella varustettuna lipui Atlantille sumuiseen, kuutamon valaisemaan yöhön. Vahtivuorojako kolme tuntia tähystystä, neljä ja puoli tuntia lepoa ,tasa-arvon nimissä, sukupuoleen katsomatta. Ei siis mikään löhöilyloma tiedossa! Heti ensimmäisten tuntien yöhön tuijottelu palkitsi, kun satojen fosforikylkisten lentokalojen ja niiden perässä kisailevien pyöriäisten performanssi aivan Trackerin kyljissä lumosi työkseen toisenlaisia esityksiä katsomaan tottuneet opet. Kevyehköt 5 metrin tuulet keinuttivat myös veneilyyn tottumattoman Lapin tytön vapaavuorollaan sikeään uneen.
Maanantaina purjehdimme avomerta sumussa pipo päässä, kuitenkin nauttien horisontittomasta maisemasta. Päivän kohokohta oli kipparin possupihviateria, joka tällä kertaa meidän kunniaksemme nautittiin aromikkaan härkäjuoman kera. Jälkkäriksi söimme körön lettuja, jotka sai paistaa keinuvaa liettä ääneen ihmetellyt maakrapu. Päivä tummeni illaksi ja ihanan lämpimäksi miljardien tähtien koristamaksi yöksi tahtiin unta, lepoa, unta, lepoa?
Tänään sitten aurinko hellii yläosattomia miesvartaloita ja me naisetkin saamme saamme etsiskellä bikinit kassin uumenista. Jihuu, niille on siis sittenkin käyttöä.
Mervi Ruokonen ja Marja Leena Huikuri
