Keskiviikon etappi kohti Portugalin eteläkärkeä Vilamouraa alkoi tyynenä, mutta pian Atlantti väläytti myös voimiaan: iltaa kohti navakka myötätuuli vei meitä vauhdilla eteenpäin. Mahtavat mainingit ja alituinen rullaava keinunta teki seelauksesta nautinnollista, mutta nukkumisesta miltei mahdotonta. No, eihän tänne nukkumaan tultukaan!
Auringon noususta aina puolenpäivän perilletuloon saakka purjehdimme todella upeassa laitamyötäisessä kymmenmetrisessä Tracker-tuulessa. Me maikat nautimme, poltimme filmiä ja lepuutimme hermoja.
Paahteinen Vilamoura otti meidät syleilyynsä portugalilaisella ystävällisyydellä. Marina palmuineen, ökyveneineen, erikoisennäköisine hotelleineen lumosi välittömästi. Pikkukahvilat, ravintolat ja putiikit rantabulevardilla houkuttelivat meitä kutsuvina. Kaunista, siistiä ja leppoisan rauhallista!
Nautimme merellistä illallista, tonnikalaa, miekkakalaa ja rapurisottoa hyvässä tutussa seurassa. Jatkot vietimme E laiturin kymppipaikalla Tuoll on iltatähti ?laulua laulellen, kitarassa tietysti Juuso Clapton Pernu.
Kuuma aurinko herätti miehistön töihin: Tumppi mastomarakatiksi vaihtamaan lamppuja ja kiinnittämään sponsorilippuja liehumaan, kippari purjeita ompelemaan, Juuso nettiin ja maikat patahaukoiksi ja luutuliisoiksi. Sitten shoppailemaan, lounaalle+sangrialle, bunkrausostoksille supermercadoon sekä uimaan Atlantin kuohuihin.
Kaupassa meidät pysäytti suomalaispariskunta Mattila, joka oli betoniveneellään asettunut Vilamouran P-laituriin koko vuodeksi. Oi, onnenpekkoja! Seelaussuunnitelmat vaihdettuamme saimme kutsun vierailla heidän veneellään.
Viimeisen illan ohjelmassa on illallinen vanhassa kaupungissa. Ehkäpä nyt on grillattujen sardiinien vuoro. Aamulla mittariauto noutaa meidät viedäkseen Faron lentokentälle. Tracker-gasti vaihtuu jälleen, kun meidät naiset ja Tumppi vaihdetaan kolmeen verekseen seiloriin. Toivottavasti heidän alkava etappinsa kohti Kanarian saaria sujuu yhtä upeasti kuin meidän Pieni Suuri Seikkailumme. Myötätuulia Tracker MyWaylle!
Nyt maikat vaikenee? mutta vain hetkeksi.
Mervi ja Marja-Leena
