Suomen maratoonareiden kärkikaartiin kuuluva oululainen Maija Kukkohovi opastaa kuntourheilijoita kestävyysjuoksun pariin. Maaliskuusta alkaen parikymmentä naista on kokoontunut viikoittain Maijan vetämään naisten juoksukouluun.
"Idea juoksukoulusta sai alkunsa juoksemisen suosiosta. Juoksulenkkeily on nykyään todella yleistä, senhän huomaa jo katukuvasta. Myös maratonit kiinnostavat ihmisiä kovasti", Maija sanoo.
Juokseminen lenkkipoluilla ei välttämättä ole niin yksinkertainen asia kuin saattaisi luulla. Kun lajista tulee säännöllinen harrastus, sellaiset asiat, kuten juoksutekniikka, vauhti, syke, ravinto, jalkineet ja palautuminen saattavat askarruttaa mieltä. Näihin asioihin onkin juoksukoulussa perehdytty.
"Kaikista tärkeintä on pitkäjänteinen asenne ja maltti. Kestävyyskunto paranee kolmen kuukauden aikana noin 10-15 prosenttia, eli mikään ei tapahdu hetkessä", Maija Kukkohovi korostaa.
Aurinkoisten kevätsäiden innoittamien aloittelijoiden onkin syytä aloittaa rauhallisesti.
"Ensimmäiset lenkit voi tehdä reippaasti kävellen. Sitten aloitetaan kevyesti, hölkätään esimerkiksi kaksi tolpan väliä ja kävellään seuraavat kaksi."
Maijan mielestä monet kuntourheilijat tekevät virheen rehkiessään jatkuvasti korkeilla sykealueilla. Hän muistuttaa, että kaiken pohjana on peruskestävyys, joka kehittyy maksimisykettä 25-30 prosenttia alhaisemmalla tasolla. Myös rasva palaa parhaiten tällä syketasolla.
"Kannattaa muistaa myös se, että kestävyysjuoksu on energiaa vaativaa puuhaa. Juoksijan on syötävä tarpeeksi ja terveellisesti, jotta elimistö saa polttoainetta. Nälkäkuuri ei sovi yhteen tämän lajin kanssa", hän muistuttaa.
Juoksulenkkeilyn ei tarvitse olla puuduttavaa yksinäistä puurtamista. Houkuttelemalla kaverit mukaan, muuttamalla reittiä ja vaihtelemalla vauhtia juoksusta saa monipuolisempaa.
"Samaa lenkkiä ei jaksa kauan toistaa, ja reittiä ja matkan pituutta kannattaa vaihdella. Välillä voi juosta asfaltilla ja toisinaan maastossa. Myös pyrähdykset tuovat vaihtelua tasavauhtilenkkeihin", Maija huomauttaa.
"Jos maratonille tähtää, myös muu urheileminen on suositeltavaa. Esimerkiksi kuntosali, pyöräily, jumppaaminen ja venyttely ovat hyviä lajeja", hän lisää.
Juoksukoululaiset ovat eritasoisia kuntourheilijoita, joista moni tähtää naisten kympille, puolimaratonille tai maratonille. Maija uskoo valmentavansa innokkaimmat oppilaansa maratonkuntoon Levin ruskamaratoniin mennessä. Silloin edessä on 42 kilometrin taival, jonka voi taittaa juosten tai kävellen.
"Maraton edellyttää kuitenkin oman viikko-ohjelman noudattamista ja hyvää motivaatiota. Energia-aineenvaihdunnan pitää toimia ja lihasten täytyy olla hyvässä kunnossa."
Juoksukoulussa on leppoisa ja myönteinen tunnelma, eikä tavoitteena ole valmentaa naisista kilpaurheilijoita. Esimerkiksi Maarit Juntusen lähitavoitteena on perusjuoksukunnon hankkiminen.
"Nuorempana juoksin paljon, mutta nyt on ollut toistakymmentä vuotta taukoa. Uudelleen aloittaminen on yksin ollut vaikeaa, mutta ryhmässä se on ollut helppoa ja hauskaa, olen innostunut lajista uudelleen", hän tuumaa.
Maarit Juntunen kertoo saaneensa Maijalta monia hyödyllisiä neuvoja.
"Esimerkiksi juoksutekniikan läpikäyminen oli mielenkiintoista. Siinä hoksasi, että pienilläkin asioilla on vaikutusta omaan juoksuun."
KATRI MÄKINEN