"Kumipallona luokses pompin ain", lauloi Pirkko Mannola muinoin. Tästä innostuneena Maija Vilkkumaa pomppii parin hiljaisemman vuoden jälkeen markkinoille albumilla Superpallo.
Lähes vuosikymmenen ajan suurta suosiota nauttinut Maija Vilkkumaa uskoo, että hänen uusikin levynsä saa suopean vastaanoton
-- Ainahan se jännittää, että miten levyyn suhtaudutaan. Minä olen aina uskonut, että levyistäni pidetään. Ja uskon nytkin. Ja onhan niistä pidettykin, Vilkkumaa mietiskelee.
-- Mutta siinä en huomaa oikeastaan mitään eroa, myykö levy 60 000 vai 120 000 kappaletta. Kun Ei-albumia meni tuo 120 000 kappaletta, niin ei se sitten kuitenkaan tuntunut oikeastaan miltään. Mutta totta kai: jos saan itse valita myydäänkö Superpalloa 10 000 vai 110 000 kappaletta, niin niistä on aika helppo valita, Vilkkumaa naureskelee.
Savikiekkoa pukkaa
Superpalloa voisi luonnehtia Maija Vilkkumaan psykedelialevyksi.
-- Voisiko? Tai no ehkä sitä voi. Onhan siellä esimerkiksi kappale Sirkus, joka on aika progehtava. Mutta kun lähdimme tekemään levyä, niin emme erityisesti lähteneet tekemään mitään tietynlaista.
Vilkkumaa kertoo nykyisin etenevänsä sujuvasti taaksepäin.
-- Meillä on ollut paljon vaikutteita 80-luvun hardrockista. Nyt halusin ottaa niihin etäisyyttä. Tällä kertaa levyllä voi kuulla runsaasti vaikutteita 60- ja 70-luvuilta, vaikkapa Beach Boysin Pet Soundsista, laulaja-lauluntekijä linjaa.
Ja esimerkiksi kappaleessa Mä haluun naimisiin tarjoillaan suoraan palanen The Beatlesin Eleanor Rigbyä. Jos Vilkkumaa jatkaa edelleen etenemistään taaksepäin, niin seuraava albumi lienee sitten jo silkkaa 1950-luvun rock and rollia.
-- Heh heh. Tai sitten se on savikiekko, jossa soitetaan tuuballa jatsia. Mutta jos puhutaan vielä tästä Superpallosta, niin hain sinne myös tanssivaikutteita ja -rytmejä, Vilkkumaa sanoo.
Hysteerinen Def Leppard
Levyn teksteissä Vilkkumaa kertoo tällä kertaa olleensa positiivisempi kuin joskus aiemmin. Levyllä voi silti törmätä esimerkiksi hahmoon, jonka tekisi mieli lyödä kaikkia nuoria. Mutta myös pariskuntaan, jonka mielestä "maailma ei tarpeeksi palvo Def Leppardii".
-- Sut kuulen sut nään, sehän on tavallaan hippibiisi. Mutta halusin pariskunnan palvovan sellaista yhtyettä, joka ei mitenkään liity hippeihin. Ja samalla bändiä, joka on kaikkea muuta kuin cool. Def Leppard sopi tähän tarkoituksen erinomaisesti. Pidän itse Def Leppardin Hysteria-levystä hyvinkin paljon, Vilkkumaa muistuttaa.
Maija Vilkkumaan keikoilla on tapana kuulla yleisön hurmioitunutta yhteislaulua varsinkin sellaisten kappaleiden kuin Ein ja Satumaa-tangon soidessa. Uudella levyllä yhteislauluun yllyttävät ainakin nimibiisi ja avausraita Monopoli.
-- Kyllä, Superpalloa on vakavasti harkittu singleksikin. Ja Monopoliakin tykkäämme soittaa tosi paljon. Mutta nimenoman siitä kappaleesta ovat jotkut jo ehtineet sanoa että täh? Eihän tästä saa mitään tolkkua.
Järkyttävä keikkatauko
Superpallon ilmestymisen takia Maija Vilkkumaa palaa keikkalavoille.
-- Tauko teki hyvää. Melkein järkytyin kesällä huomatessani, että keikkojen puuttuminen ei haittaa yhtään. Se kun oli ensimmäinen kesä ikuisuuksiin, kun niitä ei ollut.
-- Mutta ei minulla sentään ajankäyttöongelmia ollut. Tuli tehtyä biisejä ja sitten oli näitä perhekuvioitakin, viime vuoden lopussa tyttövauvan synnyttänyt Maija Vilkkumaa kertaa keikatonta kesäänsä.