Lehmä. Huora. Ruma. Läski. Siinä haukkumasanoja, joita 21-vuotiaan oululaisen Maijan (nimi muutettu) poikakaverin suusta alkoi kirvota pian seurustelun aloittamisen jälkeen. Internetin irc-galleriassa tavattu, rauhallisen oloinen mies osoittautuikin saman katon alle päästyään kontrollinhaluiseksi puolisoksi, joka määrää milloin on ulkoilun, siivoamisen, pyykinpesun tai vaikkapa kaupassakäynnin aika. Myös fyysisiä väkivallan merkkejä alkoi vähitellen ilmaantua retuutuksen, tönimisen ja hiuksista repimisen muodossa.
Runsaan kuukauden seurustelun jälkeen mies hyökkäsi Maijan kimppuun vieläkin rajummin. Hän löi tätä monta kertaa päähän, Maija putosi hakkaamisen voimasta lattialle ja meni tajuttomaksi.
"Naamaan tuli koko ajan iskuja. Sitä kirveli ja poltti. Se ei lopettanut, vaikka pyysin", Maija muistelee. Vasta voimakas itkureaktio sai miehen talttumaan, ja Maija pääsi konttaamaan karkuun kavereidensa luo kasvot verta vuotaen. Hän lähti ambulanssilla sairaalaan, mies vietiin poliisivoimin putkaan.
"Se oli niin humalassa, ettei se tajunnut, mitä se teki ennen kuin se näki seuraavana päivänä jäljet mun naamassa. Sitä kadutti, ja se pyysi anteeksi. Sanoin, että anteeksi voin antaa, mutta unohtamaan en pysty."
Syyttäjä vei tapauksen käräjäoikeuteen, mistä tuli pahoinpitelytuomio ja sakkoja. Maija olisi voinut vaatia korvauksia, mutta yhteinen koti merkitsi myös yhteisiä tuloja. Tuntuvat korvaukset olisivat olleet pois hänen omista rahoistaan.
Välikohtauksen jälkeenkään väkivalta ei ole poistunut. Noin kuukausittain Maijaa retuutetaan, tönintään, heitellään, kuristetaan tai satutetaan muuten. Hän arkailee ja pelkää, ja lukee kumppaninsa käytöstä jatkuvasti. On hetkiä, jolloin on viisain olla mahdollisimman näkymätön ja hiljaa, jotta toinen ei kimpaannu.
"On väärin käydä käsiksi toiseen ihmiseen. Hakkais mieluummin vaikka säkkiä", nainen pyhähtää.
Sydämessään Maijalla on ristiriitaisia tuntemuksia. Toisaalta hän haluaisi miehen lähtevän ja jättävän hänet rauhaan, toisaalta hän uskoo tilanteen kääntyvän vielä hyväksi.
"Koko ajan odotan, että asiat alkaisivat mennä parempaan suuntaan."
Isona tekijänä eroamishaluja jarruttaa pariskunnan asunto. Se on iso, viihtyisä ja täynnä Maijan kalusteita, eikä hän missään nimessä haluaisi lähteä sieltä. Siksi hän toivoo, että toinen ottaisi jalat alleen. Mutta näin ei näytä olevan, vaan suhde jatkuu ja jatkuu samanlaisena.
"Se pitää itseään niin täydellisenä, ettei sen tarvitse muuttua. Ei se ole terve päästään, jos se hakkaa naisia."
Väkivallan keskelle joutuminen ei ole Maijalle uutta. Myös hänen äitiään pahoinpideltiin, kun hän oli lapsi. Maijalla on aiemmasta suhteesta pieni tyttö, eikä hän haluaisi tämän joutuvan näkevän ja kokevan samaa, mitä hän itse joutui. Nyt tilanne kuitenkin on jo samanmoinen, ja mies on uhkaillut sanallisesti myös lasta.
"Tottakai pelkään oman henkeni ja tytön puolesta"
Maijassa itsessään on viime aikoina herännyt yhä vahvempia vihan ja ärsytyksen tunteita, ja kotona on yhä ahdistavampaa olla.
"Olen miettinyt, miten tästä pääsis pois."
Maija on kertonut kokemuksistaan mun muassa vanhemmilleen ja neuvolassa. Myös kolmannen sektorin tarjoamat erilaiset palvelut ovat olleet tarpeen ja avuksi.
"Kannattaa hakea apua. Sitä kyllä saa", hän rohkaisee muita vastaavassa tilanteessa olevia. Omasta tulevaisuudestaan hän ei osaa sanoa oikein mitään. Tärkeintä elämässä on tytär.
"Olisin ihan kuopassa, jos sitä ei olisi. Ihan pikkuisen se aurinko välillä paistaa sieltä takaa."