Jos Suomessa ylipäänsä voi väittää olevan supertähtiä, Maija Vilkkumaa on sellainen. Ja kun rockmusiikista on Suomessakin alettu tehdä kirjoja, Vilkkumaa on teemoista parhaasta päästä. Luca Garganon ja laulaja-lauluntekijän itsensä työstämä opus Maija
(WSOY)
piirtää artistin taiteilijakuvaa monelta kantilta.
YleX:n aalloilta tuttu radioääni Luca Gargano tarvitsi pari vuotta sitten ohjelmaansa lyhyen Maija Vilkkumaa -historiikin. Sen Maijan kanssa laadittuaan Luca huomasi, että Maijasta voisi tehdä kokonaisen kirjankin.
"Komea kirja ja melkoinen sillisalaatti", Luca Gargano määrittelee.
"Aukeamatkin ovat erivärisiä, mutta se oli tarkoituskin, että kirjassa on mahdollisimman paljon kaikenlaista", Vilkkumaa-kirjailija tarkentaa.
"Paljon työtä ja hyvää työtä"
Kirjassa Maija Vilkkumaa pohtii suhdettaan musiikkiin, faneihin, mediaan, opiskeluun ja elämään sekä kertoo kappaleidensa syntyvaiheista. Lisäksi opuksessa on otteita Maijan päiväkirjoista ja nettipäiväkirjasta, runoja ja Tero Pennasen käsialaa olevia kappaleiden nuotinnuksia.
"Luca on tehnyt paljon työtä ja hyvää työtä vielä kaiken lisäksi. Minun panoksen tähän kokonaisuuteen on varsin pieni. Mitä nyt päiväkirjaa pidin, vaikka sitäkään en enää pidä alkuunkaan niin tunnollisesti kuin joskus nuorempana. Silloinhan se tuntui suorastaan velvollisuudelta", sanoo Maija Vilkkumaa, jota ei hiipuneen päiväkirjatunnollisuudenkaan perusteella voi luonnehtia suomirockin Mauri Sariolaksi, vaikka Maija Sariolan teoksiin on tutustunutkin.
Maija-opuksen luomisprosessi vaati työtä, mutta se oli hauskaa sellaista, toteaa kirjailija Gargano.
"Kirjan tekeminen oli suorastaan törkeän hauskaa. Siinä sai matkan varrella nauraa monta kertaa. Ja siitä yritin pitää kiinni, että kirjan henkilöt puhuisivat vielä tekstissäkin omilla äänillään", Luca kiteyttää.
"Kriitikoiden tehtävä ei ole helppo"
Kirjassa Maija Vilkkumaa puntaroi suhtautumistaan muun muassa kritiikkiin ja julkisuuteen.
"Kriitikoiden tehtävähän ei ole helppo. Ne ei voi kehua kaikkea, niiden täytyy oikeasti arvostella, ja Suomi on vielä niin pieni maa, et niiden täytyy arvostella kavereitaan ja tuttujaan. Se on varmasti hankalaa eikä siitä tulisi mitään, et kaikki vaan kehuu."
"Njassa, jonka rooli on olla vähän kusipää, sanoi Levyraadissa must jotenkin tosi inhottavasti. Kritiikki on eri asia kuin perusteeton ilkeys. Kuulukoon vaan ohjelman formaattiin tai sen rooliin, ei mun tarvi kuitenkaan olla sen kaveri", Maija tilittää.
Kritiikkiäkin Vilkkumaa on siis saanut osakseen, mutta se kaikkein tärkein - lompakoillaan äänestävä yleisö - seiso Maijan takana kuin yhtenä rintamana. Ei-albumin myyntiluku lähentelee huikeaa 100 000 myydyn kappaleen rajaa.
"Totta kai sitä joskus toivoi, että levyt myisivät todella paljon. Mutta nyt kun ne myyvät noinkin paljon, sitä joskus miettii, että myydäänkö niitä jo vähän liikaakin, toteaa Maija, joka hiljattain New Yorkissa löysi toisen kerran elämänsä aikana kunnolla The Beatlesin.
- Ostin niiden sinisen tuplan, siis sen kokoelman. Mahtavaa musiikkia", Maija hehkuttaa.
Kun Gargano-Vilkkumaa-kaksikolta pyytää haastatteluun loppukommenttia, he heittäytyvät virneet suupieliään koristaen suorastaan pedagogisiksi.
"Toivomme kirjan innostavan nuorisoa lukemaan. Jos yksikin ihminen tarttuu meidän kirjamme luettuaan johonkin Tsehovin teokseen, olemme saavuttaneet tavoitteemme."