Lehmän ammunta hukkuisi auttamattomasti Valion Haapaveden juustolan koneiden ryskytykseen.
Korvatulpat ovat työtekijöillä tarpeen, kun Mansikin maidosta valmistetaan - tai kuten hienosti sanotaan prosessoidaan - kuluttajien aamiaispöytään juustoviipale leivän päälle.
Maito ei muutu juustoksi hokkuspokkus tai simsalabim. Työvaiheita riittää.
Ensimmäisenä maito pitää "varastaa" sen kantajalta, lehmältä. Valion Haapaveden tehdas hankkii valkoisen nesteensä haarukasta Lappi-Pihtipudas.
Pohjolan Maidon hankinta-aluetta kiertävät rekat jyskyttävät 30 000 kilon lastit mukanaan kohti Teollisuustien vastaanottoa ja yhteiskäsittelyosastoa.
Eikä lastina ole mitä tahansa lehmänmaidonvastiketta.
"Suomessa on Euroopan korkealaatuisinta maitoa", Haapaveden tehtaan juustomestari Juhani Ylikauma vakuuttaa.
Maito pastöroidaan ja vakioidaan juustopuolelle sopivaksi. Maidon rasvamäärä vaihtelee juuston mukaan; mitä rasvaisempaa maitoa, sitä rasvaisempaa juustoa.
Maito varastoidaan neljään siiloon. Jatkokäsittely tapahtuu kahdella Oltermanni-linjalla, joilla kummallakin on viisi 15 000 litran kattilaa.
Päivässä juustola voi maksimissaan tuottaa 75 000 kiloa juustoa. "Sen mukaan tehdään kuitenkin, mikä on tarve. Esimerkiksi nyt kakkoslinja, joka tuottaa pieniä juustopaloja sekä juustoviipaleiden raaka-aineen, ei kulje ihan täysillä", Ylikauma sanoo.
Muottausta ja
tunnelointia
Maitoon lisätään hapate ja juoksute. Kun se on lämmitetty juoksutuslämpötilaan, alkaa monivaiheinen ketjureaktio, jonka toisessa päässä odottaa vaikkapa kilon möhkäle keltaista, syötävää kultaa.
"Juoksettuminen, leikkaus, heran poisto, veden lisäys ja jälkilämmitys, jälkihämmennys, massan lasku, muottaus, tunnelointi, suolaus, pakkaus sekä kypsytys", Ylikauma vetelee ulkomuistista.
Maidon etenemistä juustovaiheeseen valvotaan ja analysoidaan jatkuvasti.
Kypsä juustokin joutuu käymään läpi myyntiinhyväksymistestin. Vieläpä kaksi viikkoa parasta ennen -päiväyksen umpeenmenon jälkeen juustot arvioidaan. Näin voidaan varmistua, että tuote säilyy sille luvatun ajan.
Poikkeamia tai hylkäämisiä tulee vastaan äärimmäisen harvoin. Juuston alkuperä voidaan tarvittaessa jäljittää tarkasti.
"Kuluttaja voi olla luottavainen, että juusto, minkä hän saa pöytäänsä, on ensiluokkaista. Raaka-aine, henkilökunta ja vehkeet tehtaalla ovat huippuluokkaa", Ylikauma kiteyttää.
Huippunopeus
on 16 tuntia
Juustolan hygieenisuus on silmiinpistävää. Vieraskin puetetaan lääkärinvalkoisiin, annetaan leipurinmyssy sekä suusuojus. Kengät verhotaan muovilla.
Vaikka puhtauteen ja lopputuotteen laatuun panostetaan, tarvittaessa ketju toimii hyvin vikkelästi.
Vasikan elämäneliksiiri kulkee parhaimmillaan maatilan maitohuoneesta 16 tunnissa keltakuoriseen pakettiin asti.
Sen jälkeen alkaa kypsytys 13 asteen lämpötilassa. Se kestää 29-prosenttisella Oltermannilla neljä, 17-prosenttisella seitsemän viikkoa.
"Juusto kypsyy ikänsä loppuun asti, vaikkakin kypsyminen hidastuu. Toiset tykkäävät kypsemmistä, toiset miedommista juustoista", Ylikauma näkee.
Esimerkiksi emmental-juustojen kypsyminen vie kuukausia.
Koneet eivät
osaa kaikkea
Vaikka koneet tekevät lähes kaiken entisajan ihmisen hoitaman työn, jotain nekään eivät osaa. Silloin tarvitaan ihmistä.
"Maitoeräkohtaisen myyntiinhyväksynnän suorittaa vähintään kaksi juustoarviointikoulutuksen käynyttä henkilöä. Jokaisen makuaisti kalibroidaan kahdesti vuodessa", Ylikauma kertoo.
Juustoista arvioidaan ulkonäkö, rakenne, haju ja maku.
"Niin kuin viininmaistajaiset", valmistuksenohjaaja Aila Orava kuvaa.