Filosofian maisteri Minna
Sääskilahden väitöskirja Vapise,
kuningas alkoholi tarkastetaan
Oulussa yliopiston humanistisessa tiedekunnassa tänään perjantaina kello 12. Paikka: Keckmanin-
sali (HU106).
Pelottelu, suorasanaiset ohjeet vai vetoaminen järkisyihin tai Raamattuun? Mikä on tehokkain keino, kun suomalaisille taotaan päähän viinankäytön vaaroja? Tästä eivät ole olleet yksimielisiä alkoholivalistajat itsekään viimeisen 250 vuoden aikana, ilmenee filosofian maisteri Minna Sääskilahden tuoreesta väitöskirjasta.
Oulun yliopiston suomen kielen, informaatiotutkimuksen ja logopedian laitoksessa työskentelevä Sääskilahti oli 1990-luvulla vapaaehtoisena kemiläisellä selviytymisasemalla, jonne viikonloppuina tuotiin humaltuneita nuoria nukkumaan ja päätä selvittämään. Sieltä jäivät mieleen nuorille jaetut valistuslehtiset.
"Ne olivat nuoren mielestä hauskoja", Sääskilahti muistaa.
Tuon ajan alkoholivalistuksesta Sääskilahti päätti sitten tehdä suomen kielen pro gradu -tutkimuksensa. Väitöskirjaa varteen hän venytti aikajännettä vuoteen 1755 asti.
Jos luulee, että vanhin suomalainen alkoholivalistusmateriaali oli pelkkää pelottelua, niin erehtyy. Vähäiseen alkoholinkäyttöön suhtaudutaan jopa myönteisesti, ja alkoholia saatetaan nimittää "terweelliseksi Jumalan lahjaksi".
Paloviinasta mainitaan vuodelta 1821 olevassa tekstissä, että "se harwoin ja kohtuisasti nauttien epäilemätä on terweellinen useammassa tilaisuudessa". Humalahakuinen juominen ei kirjallisen valistuksen alkuaikoinakaan ollut hyväksyttyä.
Nykyisinkin alkoholilla kerrotaan pienessä määrässä nautittuna olevan myönteisiä terveysvaikutuksia. Kun 200 vuotta sitten viinan sanottiin voivan torjua kulkutauteja, nyt todetaan, että kohtuullinen alkoholinkäyttö voi suojata sepelvaltimotaudilta.
Ei alkoholia tosin viime vuosienkaan valistuksessa ole pidetty pääasiassa terveystuotteena: "Alkoholisairaudet tulevat esiin sitä varhemmassa iässä, mitä nuorempana käyttö on aloitettu", kerrottiin esimerkiksi 1990-luvun alussa.
Myös itsemurha-alttiuden kasvusta varoitetaan mutta lievemmistäkin uhkista, kuten lihomisesta: "Oletko tullut ajatelleeksi, että alkoholi on varsinainen kaloripommi?" kuuluu muistutus vuodelta 1997.
Tutkimuksen kaikkein vanhin teksti on vuodelta 1755. Kirjoituksen "Yxikertaiset Kysymyxet Juopumisesta" takana on Israel Reinius. Profeetta Muhammed oli jo noina päivinä mukana suomalaisessa keskustelussa:
"Mitä turkit ja Pakanat sanowat Juopumisest? Wastaus. Mahomet hänen Alkoranisans on Juopumisen Kieldänyt pois. Chinalaiset pilkkawat ja naurawat Christityitä, kuin he heidän juowuxis näkewät."
Uskonnollinen perustelu alkoholin karttamiselle katosi Sääskilahden tutkimasta valistusaineistosta 1960-luvulla.
"Silloin ehdotonta raittiutta vielä perusteltiin Paavalin näkemyksellä, jonka mukaan kohtuukäyttäjät olisivat vaarallinen esimerkki siitä, että alkoholinkäyttö ei välttämättä ole tuhoisaa", hän toteaa.
Vaikka yksilöllisyyttä korostavana aikakautena kansa on nihkeä ottamaan vastaan ylhäältä annettuja kehotuksia, tapaa viinavalistuksessa Sääskilahden mukaan edelleen käskymuotoisia neuvoja, esimerkiksi: "Päätä etukäteen, kuinka paljon juot viikon aikana ja pidä kiinni päätöksestäsi."
Mutta mikä on tutkijan itsensä mielestä tehokkainta alkoholivalistusta? Ja onko valistuksella ylipäätään mitään vaikutusta? Viinankäyttöhän kasvaa ja kasvaa?
Minna Sääskilahti miettii hetken.
"Jaa. Aiemmin todennäköisesti on ollut. Mutta missä määrin nyt... Ehkä valistus tehoaa sellaisiin ihmisiin, jotka ovat kiinnostuneita terveydestään ja hankkivat siitä tietoa."
Hyvä valistus on väittelijän mukaan silti laaja-alaista, ei vain terveyteen keskittyvää. Nykyistä valistusaineistoa hän pitää aika matemaattisena. Siinä kerrotaan esimerkiksi annosmääristä ja kohtuukulutuksen rajoista: miehillä 24 annosta viikossa, naisilla 16.
Noita lukuja tutkija ja perheenäiti itse ihmettelee: nehän tarkoittavat, että perheissä isä ja äiti voisivat ongelmitta juoda yhteensä 40 annosta viikossa.