Suomi oli vähällä saada EU-puheenjohtajuuskaudelleen ylimääräisen sulan hattuunsa vähän yllättävältä suunnalta - Etelä-Kaukasiasta.
Siellä nimittäin oltiin keväällä hyvin lähellä päästä ratkaisuun vuosia kestäneestä Vuoristo-Karabahin konfliktista. Armeenit ja azerit sotivat 90-luvulla verisesti Vuoristo-Karabahista, ja alueen pattitilanne on ajanut suuret ihmisjoukot pysyvään kurjuuden tilaan.
Suomalaisetkin ovat olleet mukana välitystyössä, ja jos se olisi onnistunut, EU:n olisi pitänyt ruveta käytännössä edesauttamaan rauhanratkaisua. Viimeksi suurlähettiläs Heikki Talvitie toimi alueella EU:n erityisedustajana.
Ellei ihmeitä tapahdu, Vuoristo-Karabahin ratkaisusta voidaan haaveilla seuraavan kerran vasta muutaman vuoden kuluttua. Väliin tulee vaaleja, ja ongelma on sekä Armeniassa että Azerbaidzhanissa sisäpoliittisesti äärimmäisen herkkä.
EU:lla on Etelä-Kaukasiassa suuri vetovoima, ja sillä on kapasiteettia auttaa kaikenlaisten kriisien jälkihoidossa.
Sekä Armenia, Azerbaidzhan että Georgia haluaisivat jäseniksi. Se ei ole kuitenkaan unionin asialistalla pitkään aikaan, ei ainakaan ennen kuin Turkin kysymys on ratkaistu.
Etelä-Kaukasiasta löytyy paljon niitä, jotka pitävät omaa identiteettiään selkeästi eurooppalaisena. Georgia ja Armenia huomauttavat muun muassa, että niiden varhain perustetut kirkot mainitaan historiateoksissa ensimmäisinä eurooppalaisina kristillisinä seurakuntina. Azerbaidzhankin oli ennen islaminuskon tuloa kristitty.
Brysselin luukulla neuvotaan kuitenkin pysymään kärsivällisinä ja liittymään mahdollisimman moniin eurooppalaisiin rakenteisiin. Maakolmikko onkin jo Euroopan neuvostossa ja Etyjissä.
Esimerkiksi EU:hun kuuluvat baltit ovat - osin omien Venäjä-ongelmiensa takia - hyvin kiinnostuneita Etelä-Kaukasiasta, ja Etelä-Kaukasiassa on mielenkiintoa Baltian mallia kohtaan
Maakolmikolla on väkisin erityissuhde Venäjään, joka on niille muun muassa valtava työmarkkina-alue. Yksin pari miljoonaa armeenia on töissä Venäjällä.
Ongelmallisimmat suhteet Venäjään on Georgialla. Niiden välillä ei ole luottamusta eikä joustoa käytännön asioissa, eikä mikään liiku. Venäjä pitää kiinni vaikutusvallastaan Georgiaan kuuluvissa Abhasiassa ja Etelä-Ossetiassa, ja Georgian hallituksella on suuria vaikeuksia saada abhaaseihin ja eteläosseetteihin mitään otetta.
Georgian pari venäläistukikohtaa pysyvät paikoillaan vielä kauan, eikä viime talvinen kaasuputkihässäkkä lausuntoineen edistänyt kummankaan etuja.
Armenia on kolmikon Venäjä-riippuvaisin, kun taas öljytulojen rikastuttama Azerbaidzhan yrittää kuunnella venäläisten ja amerikkalaisten kosiskeluja jotenkin tasapuolisesti.
EU harjoittakoon siis Kaukasuksella hyvää naapuruuspolitiikkaa.