Japanin äärinationalistit ovat järjestäytyneet pieniksi, mutta kovaäänisiksi ryhmiksi toisen maailmansodan jälkeen. Ryhmät olivat voimakkaimmillaan 1970-luvulla, jolloin ne kamppailivat monen opiskelijan kannattamaa äärivasemmistoa vastaan.
Kun radikaali vasemmisto nujertui 1980-luvulla, äärinationalisteilla ei ole ollut enää selkää vihollista. Nykyään äärinationalistit ovat keskittyneet vastustamaan lievennyksiä Japanin tiukkoihin maahanmuuttosäännöksiin, joilla rajoitetaan maahan asettuvien ulkomaalaisten määrää. Äärinationalistit puolustavat myös Japanin toimintaa toisen maailmansodan aikana.
Aktiivisia äärinationalistia ryhmiä on noin 900. Suurimmissa ryhmissä toimii jopa 2 000 jäsentä, mutta valtaosa ryhmistä on paljon pienempiä.
Tokiossa ja useissa suurkaupungeissa voi nähdä päivittäin nationalisteja kiertelemässä pakettiautoissaan, joiden kovaääniset toitottavat kansallismielisiä lauluja ja aggressiivista poliittista sanomaa.
Japanilaisen mafian, yakuzan, arvioidaan kontrolloivan noin puolta nationalistiryhmistä. Nationalistit ja gangsterit liittoutuivat 1960-luvulla, jolloin hallitus teki kiistellyn sotilasyhteistyösopimuksen Yhdysvaltain kanssa.
Vasemmisto nousi väkivalloin vastustamaan yhteistyösopimusta. Hallitus haki tukea nationalisteilta ja antoi kulisseissa luvan värvätä yakuza vasemmiston vastaiseen taisteluun. Siitä lähtien nationalistit ovat olleet riippuvaisia yakuzasta silloin, kun he haluavat toteuttaa tahtonsa voimatoimin.