Syyskuun koleat iltapäivät eivät ole otollisinta aikaa golfin pelaamiselle - eivät ainakaan Kainuun leveysasteilla. Viileästä puhurista huolimatta Sotkamon Katinkullan väyliä kiertää muutama sitkeä sissi.
"Nyt ehtii pelaamaan. Tämä on tietyllä tavalla juhla-aikaa", tutunnäköinen pelaaja heittää.
Juhla-aikaa todellakin.
Viime lauantaina Toni Kohonen, 27, oli voittamassa Sotkamon Jymylle pesäpallon Suomen mestaruutta. Kuluneella viikolla Kohonen ehti jo mieliharrastuksensa pariin.
"Arki tuli aika nopeasti vastaan. Hummailimme pokaalin kanssa vain pari päivää", Kohonen hymähtää.
Nyt pesäpallotaivaan kiintotähti haluaa ladata akkunsa rauhassa. Kausi 2003 oli Kohoselle raskain pitkään aikaan.
Lippo-kytkennät naurattavat
Kohosen sopimus Jymyn kanssa kattaa myös tulevan kauden. Siitä huolimatta tähtilukkaria on viety yhä kiihtyvissä huhuissa Oulun Lippoon.
"Sehän tässä naurattaakin. Jos olen Tumen (Tuomas Tervonen) vieraana Oulussa, Kohonen yhdistetään heti Lippoon. Minulta kukaan ei ole kysynyt mitään", Kohonen hörähtää.
Liposta ei siis ole otettu yhteyttä?
"Ei ole soiteltu, ei", Kohonen kuittaa.
"Eikä Jymynkään puolelta kukaan ole ilmoittanut, että hommat loppuvat. Enköhän minä jatka täällä ensi kaudellakin."
Vanha Keskuskenttä tuttu paikka
Kohosella ja Lipolla on toki yhteistäkin historiaa. Harva enää muistaa, että vuonna 1996 20-vuotias Kohonen pelasi Lipossa 26 ottelua.
"Lippo antoi minulle hienon mahdollisuuden ja olen siitä yhä kiitollinen. Lähellä oli, etten tehnyt seuran kanssa jatkosopimusta. Viihdyin kaupungissa ja vanhalla Keskuskentällä hyvin", Kohonen innostuu.
Kohonen tuli Ouluun kasvattajaseurastaan Kiteen Pallosta. Vastoin pelinjohtaja Aki Pöntisen antamia lupauksia nuori lupaus passitettiin pois lautasen ääreltä ja syöttövastuu siirrettiin kokeneelle Jukka Holttiselle.
Pöntisen jääräpäinen toiminta nosti pohjoiskarjalaisessa maalaisidyllissä pienimuotoisen myrskyn.
"Lukkarina olisin saanut pelata vain Kiteen A-pojissa. Onneksi Liposta otettiin silloin yhteyttä. Se oli lopulta hyvä kausi."
Oman tilaisuutensa Kohonen sai seuraavana vuonna, kun Kiteellä aloitettiin raju nuorennusleikkaus. Lippo-pestin jälkeen Kohonen oli valmis ykköslukkariksi ja johti lopulta KiPan mestariksi kaudella 1999.
Vahvatahtoinen voittajatyyppi
Sotkamoon Kohonen siirtyi vuonna 2000. Neljä Jymy-kautta ovat tuottaneet kolme mestaruutta ja yhden SM-hopean.
Vuosi vuodelta Kohonen on hivuttautunut joukkueessa - ja koko pesäpallokartalla - suurempaan rooliin. Nyt Kohonen kipparoi Kainuun ylpeyttä neljän Suomen mestaruuden tuomalla auktoriteetilla.
"Tärkeintä on hoitaa oma ruutu tinkimättömästi. Silloin voi vaatia myös muilta", Kohonen painottaa.
Helpolla Kohonen ei päästä ketään - ei omia, eikä vieraita. Kaikkia kiteeläisen ärhäkkä ärähtely ei miellytä.
Heinä-elokuun vaihteessa kainuulaiset nielaisivat kahvinsa väärään kurkkuun, kun Kohonen suomi Jymyn tekemisiä Urheilulehden kohujutussa.
"Se oli turhautuneen miehen purkaus, sillä pelasin runkosarjan huonosti. Vasta puolivälierien kynnyksellä heräsin todellisuuteen. Piti ryhtyä pelaamaan ja lopettaa harrastelu", Kohonen tunnustaa.
Kyse ei ollut pelkästään uneliaan ryhmän herättelystä?
"Voi sen jutun joku niinkin tulkita", Kohonen muotoilee.
Mestaruusjahti kiinnostaa edelleen
Kainuun talvi on kylmä ja pimeä. Tammi- ja helmikuun pitkien viikkojen aikana Kohosta piiskaa eteenpäin vain yksi päämäärä.
"Ei nälkä ole kadonnut mihinkään. Haluan voittaa vielä useita mestaruuksia", Kohonen tiivistää.
"Pystyn varmasti kehittymään. Se vaatii vain nöyrää mieltä ja terveyttä. Holttisen Jukka on näyttänyt, että superia voi pelata 37-vuotiaanakin."
Jokeriraakiksi Kohonen ei kuitenkaan aio "alentua".
"Sellainen ratkaisu tuntuisi aika tuskaiselta. Tähän lukkaripostiin on kasvanut tiiviisti kiinni. Ei tässä iässä huvita lähteä ulkokentällekään heilumaan", Kohonen korostaa.
Ei hätää, Toni.
Nuoren lukkaripolven tason tuntien edellä mainittua vaihtoehtoa ei tarvitse missään vaiheessa edes harkita.