Lissabon/Madrid Madridin paikallisjunissa on ollut torstain jälkeen hiljaista. Pommi-iskujen aiheuttama pelko sai aluksi lähes puolet matkustajista jäämään kotiin tai taittamaan työmatkansa autolla. Uuden työviikon alkaessa suurin osa madridilaisista palaa normaaliin rutiiniin, mutta junien hiljaisuus on yhä rikkumaton: kenenkään ei tee mieli jutustella.
21-vuotias Antonia Lopez viettää joka aamu reilun tunnin junassa taittaessaan matkaa Villalban lähiöstä yliopistolle. Valmistumiskevään kokeet ovat tärkeitä, joten opiskelijalla ei ole varaa antaa periksi pelolle.
- Tunnelma asemilla on kammottava, Antonia toteaa puhelinhaastattelussa. - Kukaan ei puhu, ja huomaan itsekin tarkkailevani ympäristöä paljon epäluuloisemmin kuin ennen.
Antonia, kuten tuhannet muut madridilaiset, tuntee selvinneensä hengissä sattuman ansiosta. Hänen päivittäisen koulureittinsä varrella sijaitsee suurimman verilöylyn näyttämö, Atochan asema. Torstaina aamu-unisuus oli kerrankin siunaus.
- Kukaan ei voi ymmärtää, miksi juuri heidän henkeään uhataan, Antonia pohtii. Torstaiaamun tragedian muisteleminen on vähällä saada nuoren naisen äänen pettämään. - Kaikki reagoivat tähän omalla tavallaan.
Suru vaihtuu pelkoon ja kiukkuun
Poliittiset kannat määrittivät viikonloppuna espanjalaisten kiukun kohteen. Hallituksen kannattajat purkivat raivoaan baskiseparatisteihin, oppositio kokoontui osoittamaan mieltä hallitusta vastaan.
Madrid vaikutti lauantaina vieraalta kaupungilta, kun helikopterit ja mellakkapoliisit suojasivat hallitusta mielenosoittajilta. Monen protestoijan kyltissä vaadittiin yksinkertaisesti totuutta. Keskustaoikeistolaisen hallituksen vaalitappio sinetöitiin, kun alkoi näyttää siltä, että al-Qaida oli iskujen tekijä.
- Hallituksen toiminta oli häpeällistä. En ennenkään luottanut kansanpuolueeseen, mutta tällä kertaa heidän toimintansa oli todella pettymys, Antonia sanoo. Häntä järkyttää erityisesti tieto siitä, että ulkomaalaisia toimittajia painostettiin syyttämään iskusta baskiseparatisteja.
- Kukaan ei toivonut, että iskun tekijäksi paljastuisi al-Qaida, Antonia arvelee. - Eta on aiheuttanut meille jo tarpeeksi surua. En tiedä, miten jaksamme elää tämän uuden vihollisen rinnalla.