Runsas kuukausi Katalonian itsenäisyyskansanäänestyksen jälkeen tilanne Espanjan keskushallinnon ja maakunnan välillä on vähintään yhtä jännittynyt kuin vaalien alla. Osa erotetuista aluehallinnon ministereistä, mukaan lukien aluejohtaja Carles Puigdemont, on siirtynyt Belgiaan.
Henkilöt itse kiistävät olevansa maanpaossa. Käytännössä he ovat. Näin Espanjan oikeusjärjestelmä ei toistaiseksi yllä heihin.
Yritys on kuitenkin menossa. Torstaina Espanjan korkeimman oikeuden syyttäjä pani liikkeelle hakemuksen, jotta Belgiassa oleville katalaanipoliitikoille saataisiin kansainvälinen pidätysmääräys.
Samana päivänä madridilainen erityistuomioistuin määräsi tutkintavankeuteen kahdeksan muuta Katalonian aluehallituksen jäsentä. Näin ratkotaan kriisejä Euroopan unionin jäsenmaassa!
Jos kriisistä haluaa kaivaa esiin myönteisen piirteen, ihmishenkiä ei ole vielä menetetty. Väkivaltaisinta on ollut kansalliskaartin ja keskushallinnon poliisien raaka toiminta tavallisia kansalaisia kohtaan kansanäänestyspäivänä.
Kansalaiset ovat säilyttäneet malttiinsa kiitettävästi samaan aikaan kun poliitikot ja Espanjan oikeuslaitos ovat ajaneet tilannetta syvemmälle umpikujaan.
Jos jännitteitä ei pian saada puretuiksi, mikään ei takaa, ettei veri voisi vuotaa. Poliittisella väkivallalla on Espanjassa surulliset perinteet. Diktaattori Francisco Franco hallitsi Espanjaa pitkään turvallisuuskoneiston avulla, ja baskinationalistien Eta-järjestön iskuissa kuoli vuosina 1968–2010 yli 800 ihmistä.
Katalaanien itsenäisyysliikkeen johtoa ei voi syyttää väkivallan lietsonnasta. Mutta mitä tiukemmin keskushallinto ottaa maakunnan pihteihinsä, sitä herkemmin kiihkomielisimmät itsenäisyyden kannattajat radikalisoituvat.
Ei pitäisi jäädä odottamaan sitä, missä vaiheessa pinna katkeaa joillakuilla kohtalokkaasti. On poliittisten päättäjien asia niin Madridissa kuin Barcelonassakin etsiä turvallinen reitti kiistojen ratkaisuun. Tilanne ei voi ratketa ilman molemminpuolisia myönnytyksiä.
Katalonialaisten itsenäisyystahto ei äänestyksessä ollut yksiselitteinen. Osallistumisaste, 43 prosenttia, oli liian matala, jotta voitaisiin puhua selvästä kannanilmaisusta.
Toisaalta on perusteet olettaa, että iso osa katalaaneista haluaa maakunnalle laajemman itsehallinnon. Sellainen on Baskimaallakin.
Oivallusta tarvitaan siis myös Madridissa. Katalonian itsehallinnon vahvistaminen ei merkitsisi Espanjan hajoamista. Päinvastoin maakunnan mielialat voisivat muuttua Madridille myötämielisemmiksi.
Keskushallinto on määrännyt Kataloniaan aluevaalit pidettäviksi 21. joulukuuta. Jos itsenäisyyden vastustajat voittavat, tilanne voi rauhoittua. Jos kannattajat voittavat, kriisi voi jopa syventyä.
Uusiin aluevaaleihin on seitsemisen viikkoa. On iso riski, että tapahtumat sinä aikana kehittyvät kohti huonompaa. Tarvittaisiin pian tekoja, jotka liennyttävät jännitystä. Madridin viime päivien toimet eivät lupaa tällaista muutosta.