Espanjan hallitus ampui itseään kumiluodilla jalkaan sunnuntaina. Katalonian itsenäisyydestä järjestetyn kansanäänestyksen estämisyritys poliisiväkivallalla oli äärimmäisen huonosti harkittu teko. Se saattoi käytännössä katkaista keskushallinnon ja aluehallinnon yhteydet pitkäksi aikaa.
Samalla Madrid tuli antaneeksi itsenäisyysliikkeelle aivan uutta pontta. Paluu entiseen on vaikeaa, sillä espanjalaisten ja katalonialaisten historiasta periytyvät vanhat haavat repeytyivät nyt auki.
Madrid ja Barcelona siirtyivät muutamassa tunnissa täysin vastakkaisille puolille, kun muualta Espanjasta tuodut poliisit retuuttivat, löivät ja lamaannuttivat äänestäjiä sekä takavarikoivat vaaliuurnia.
Espanjan hallitus on perustellut kovia otteitaan sillä, että perustuslakituomioistuimen mukaan kansanäänestys on laiton.
Pääministeri Mariano Rajoyn hallitus haluaa ymmärrettävästi estää valtion hajoamisen koillisreunaltaan. Rajoy kuitenkin sokaistui ryhtyessään voimakeinoin puolustamaan laillisuusnäkemystä. Vaikuttaa siltä, ettei pääministeri ymmärtänyt itsenäisyysliikkeen toimintatapaa vaan toimi hätiköidysti. Tilanne kärjistyi turhaan.
Rajoyn olisi kannattanut korostaa rauhanomaisuutta. Niin tehtiin muutama päivä aiemmin jopa levottomassa Irakissa, jossa hallinto antoi kurdien äänestää häiriintymättä itsenäisyydestään ja purkaa sillä tavoin paineita. Skotlanti on niin ikään voinut muodostaa itsenäisyyskantansa suhteessa Britanniaan kitkattomasti.
Ennen hallituksen puuttumista äänestykseen oli jopa todennäköistä, ettei enemmistö Katalonian asukkaista tahdo täyttä itsenäisyyttä tai eroamista Espanjasta. Heille riittäisi itsehallinnon kohtuullinen laajentaminen ja suurempi päätösvalta talouskasvun tuloksista.
Viime vuosien äänestykset ovat osoittaneet aivan muuta kuin halua erkaantua emämaasta. Katalaanit jättivät tarttumatta itsenäisyysteemaan ennenaikaisissa parlamenttivaaleissa vuonna 2012. Itsenäisyyttä voimakkaasti ajanut puolue ei saanut enemmistöä vaan kansa tuki maltillista suuntausta.
Kahta vuotta myöhemmin aluehallinto järjesti itsenäisyydestä neuvoa-antavan kansanäänestyksen. Kannattajat voittivat, mutta tulokselta vei uskottavuuden alhainen äänestysprosentti, 37. Se kertoo innon puutteesta täyttä itsenäisyyttä kohtaan. Katalaanit tietävät, etteivät ulkovallat saati EU tule hyväksymään tosiasiallista itsenäisyyttä.
Ratkaisun löytyminen muuttui entistä vaikeammaksi Madridin ylilyönnin vuoksi. EU:n täytyy ottaa sovittelijan rooli välittömästi. Espanjan ja Katalonian yhteiselolle on löydettävä poliittinen ja taloudellinen tiekartta. Kyseessä on koko Euroopan etu.
Raaka tapahtumasarja jäsenmaassa, omassa perhepiirissä, on yllättänyt EU:n ja jäsenmaiden johtajat. He kyllä kommentoivat helposti vääryyksiä EU:n ulkopuolella, mutta harva tuomitsi tuoreeltaan väkivallan käytön Kataloniassa. Se on häpeäksi vaikenijoille.