Mieskuoro Pohjan Laulu tervehtii 120-vuotiasta Leevi Madetojaa tänään lauantaina kello 14 hänen patsaansa luona Oulun Madetojanpuistossa, joka sijaitsee Pokkitörmän kupeessa.
"Leevi Madetoja ei unohdu. Hänen asemansa tuskin tulee lähivuosina ainakaan kirjoittelun tasolla horjumaan, sen verran vakiintunut se on. Musiikin sisällöstä löytyy puhuttelevuutta tulevaisuudessakin", uskoo helsinkiläinen musiikkikirjoittaja Pekka Hako.
Viime viikonvaihteessa Hako sai sai Suomen Säveltäjät ry:n Leevi Madetoja -tunnustuspalkinnon poikkeuksellisen ansiokkaasta ja pitkästä työstä uuden suomalaisen musiikin hyväksi.
"Madetoja ei ole nykyajan kohutaiteilija tai tähti, mutta hänen musiikkinsa kertoo hyvin syvällisesti tuntemuksista, joita meillä kaikilla on. Itse uskon, että ainakin Madetojan säihkyvä kolmas sinfonia voi löytää uutta kuulijakuntaa. Myös Juha-ooppera ansaitsisi enemmän esityksiä ja kiinnostusta. Kuoleman puutarha on hieno sarja pianolle", Hako luettelee.
Herkät taiteilijat aistivat
Suosittujen barokki- ja klassikko-ohjelmien lisäksi Madetoja joutuu jatkossa kamppailemaan elintilasta myös lukuisten nuorten säveltäjien kanssa. Musiikin määrä maailmassa kasvaa selvästi nopeammin kuin esitysten määrä.
Vaikka oululaissäveltäjä saa kotimaassaan levytysten kautta enemmän radioaikaa kuin ennen, eivät hänen perinteiset tavaramerkkinsä - suru- ja kaihomielisyys - ole erityisesti huudossa. Madetojan suosio ei ole vielä lähtenyt nousuun siinä laajuudessa kuin kymmenen, kaksikymmentä vuotta sitten ounasteltiin.
"Nykyään on yleistynyt ajattelutapa, että asiat eivät saisi olla vaativia ja haasteellisia. Taiteen ja kulttuurin tehtävä on myös haastaa ihminen ajattelemaan. Vaativankin äärellä voi viihtyä. Tästä ajatuksesta monet musiikkiorganisaatiomme ovat valitettavasti luopuneet. Niistä on tulossa osa viihdeteollisuutta", Hako arvioi.
"Herkät taiteilijat pystyvät aistimaan ympärillämme olevista asioista seikkoja, joita itse emme ehkä huomaa. On tärkeää osata rauhoittua, ottaa itse selvää, tehdä omat valinnat. Silloin tarjonnan ei tarvitse olla yhdellä kerralla pureskeltavaa ja nielaistavaa."
Yksilöt veivät eteenpäin
Suomessa Madetoja elää tänä päivänä myös kuoro- ja yksinlaulujen kautta, vaikka esimerkiksi perinteisillä mieskuoroilla alkaa jo olla ongelmia nuorten laulajien houkuttelemisessa. Uudet sukupolvet hakevat mieluummin omia kokoonpanojaan ja ohjelmistojaan.
"Mieskuorojen ohjelmistot saattavat tulevaisuudessa muuttua hyvinkin paljon, mistä jyväskyläläinen Seminaarinmäen mieslaulajat on esimerkki. Madetojallekin löytynee muutoksessa vielä sijansa. Ensin ohjelmistot saattavat kaventua, mutta heiluri palaa todennäköisesti takaisin", Hako ennustaa.
Viime vuosisadan lopulla Madetoja sai innokkaiksi puolestapuhujikseen helsinkiläisen musiikkitieteilijän ja säveltäjän Erkki Salmenhaaran, myöhemmin myös Oulu Sinfonian ylikapellimestarin Arvo Volmerin ja tamperelaisen Alba-levy-yhtiön. Madetojan koko orkesterituotanto muun muassa levytettiin Oulussa Volmerin johdolla.
Hako korostaakin yksilöiden merkitystä kulttuurin esilletuomisessa. Päättäväisinä ja innostuneina ihmisinä Salmenhaara ja Volmer löysivät oikeat kanavat. Salmenhaara toi Madetojan sävellykset ja henkilön ihmisten ulottuville elämäkerran ja muiden kirjoitustensa välityksellä, Volmer käytännön tasolla sävelinä.
Sibeliuksen perintö
Salmenhaara kuoli vuonna 2002 ja Volmer työskentelee nykyään akselilla Viro-Australia, joten hänen Madetoja-aktiivisuutensa ei samalla tavoin tunnu pohjoisella pallonpuoliskolla.
Kaikesta huolimatta orkesterimusiikki on Suomessa yhä varsin vahvoissa kantimissa. Tästä saamme kiittää Jean Sibeliuksen perintöä, joka nosti lajin arvostusta. Maamme sinfoniaorkestereiden verkosto saattaakin olla väkilukuun ja pinta-alaan suhteutettuna maailman tihein.
"Madetojan kyseessä olleen toivoisi, että myös julkisuudelta näkymättömissä olevat sävellykset eläisivät ilman suuria otsikoita. Ne antavat ihmisille tunne-elämyksiä ja ajattelemisen aihetta", Pekka Hako muistuttaa.