Valistuneelle kuluttajalle ei riitä, että tuotteen takana on hyvään maineeseen menneillä saavutuksillaan yltänyt kotimainen yhtiö. Tuotteen on täytettävä paitsi laatuvaatimukset myös valmistustapaan liittyvät odotukset.
Suomalaisen designin, muotoilun, yhtenä lippulaivana pidetty Marimekko on tahrinut mainettaan tänä vuonna useaan otteeseen. Ensin paljastui, että sen suunnittelija oli syyllistynyt kopiointiin. Vilppi oli niin ilmeinen, että yhtiön oli pakko myöntää näin käyneen.
Tällä viikolla tulivat julki surkeat työskentelyolosuhteet Marimekolle ja Iittalalle lasituotteita valmistavassa thaimaalaisyrityksessä. Marimekko kieltäytyi yhteistyöstä asiaa tutkivan yritysten vastuullisuutta selvittelevän Finnwatchin kanssa.
Paljastuneet kopiointi ja huonot työskentelyolosuhteet kertovat, mihin pikavoittoja tavoittelevassa liiketoiminnassa pahimmillaan sorrutaan. Toiminnan laajeneminen maailmanlaajuiseksi auttaa hämärtämään tuotteiden todellisen alkuperän.
Kuluttajan kannalta kysymys on vähintäänkin vilpillisestä, harhaanjohtavasta toiminnasta.
Tuotteita myydään suomalaisuuden varjolla. Suomalaisen tuotemerkin on annettu ymmärtää tarkoittavan korkeaa laatua ja varmistusta siitä, että ympäristön ja työvoiman käytössä on toimittu eettisesti kestävällä tavalla.
Tämän vuoksi asiakkaat ovat luottaneet tuotteeseen ja olleet valmiita maksamaan siitä enemmän kuin mistä tahansa tavarasta. Usein merkkituotteiden hinnat ovat paljon korkeampia kuin samalta näyttävien muiden tuotteiden.
Marimekon ja Iittalan lasituotteiden valmistamiseen liittyvät ongelmat paljastuivat Finnwatchin kesällä ja syksyllä tekemissä tutkimuksissa tuotteita valmistavassa thaimaalaisessa lasitehtaassa.
Thaimaalaistehtaalla, joka valmistaa lasituotteita kummallekin yritykselle, teetetään Finnwatchin mukaan jopa 12-tuntisia työpäiviä sekä kuusi- tai seitsemänpäiväisiä työviikkoja päiväpalkan ollessa seitsemästä yhdeksään euroa. Myös työsuojelu on retuperällä. Työskentelyolosuhteita voi verrata sadan vuoden takaisiin olosuhteisiin suomalaisilla työpaikoilla.
Finnwatchin mukaan Marimekko yritti salata tietoja tuotteidensa valmistajista. Vaikenemista yritys perustelee väittämällä, että laadukkaista toimittajista ovat kiinnostuneet myös sen kilpailijat.
Kuluttajalla on oikeus tietää, missä mikäkin tuote valmistetaan. Täytyy muistaa, ettei tuotteita myydä pelkästään laadulla ja hinnalla, vaan myös mielikuvilla. Siihen vaikuttaa paljon valmistusmaa.
Sen verran suomalaisissa on nurkkapatriotismia, että olemme valmiita maksamaan enemmän tuotteesta, joka on tehty Suomessa kuin tuotteesta, joka tulee halvan työvoiman maasta.
Yrityksillä ei pitäisi olla syytä salata tuotteen alkuperää. Salailu herättää vain epäilyksen siitä, ettei olla liikkeellä puhtain jauhoin. Näin yritys sahaa vain omaa oksaansa.