Presidentti Emmanuel Macronin tiistaina Pariisissa pitämään puheeseen Euroopan unionin tulevaisuudesta sisältyi niin ranskalaista mahtipontisuutta kuin rehellistä arkisten ongelmien läpikäyntiä ja, mikä tärkeintä, korjausesityksiä.
Asiat etenevät vain, jos on tavoitteita, joita kohti kulkea.
EU on toipumassa Kreikka-kriisistä ja Brexit-sokista. Unioni on silti päätöksenteossaan hidas ja hajanainen. Tämä on konkretisoitunut esimerkiksi maahanmuuttokysymyksessä.
Maahanmuuton hallintaan liittyviä toimia Macronilla olivat esimerkiksi Euroopan laajuinen turvapaikkavirasto ja yleiseurooppalaiset rajaviranomaiset. Pinttyneitä näkemyksiä hän käänsi nurin toteamalla, että Afrikkaa ei pitäisi nähdä uhkana vaan lupaavana kumppanina.
Eurooppa-henkeä Macron vahvistaisi EU-kansalaisten liikkumista kannustamalla. Hän esitti, että jokainen eurooppalainen opiskelija viettäisi vähintään puoli vuotta toisessa EU-maassa.
Ehdotus voisikin vahvistaa eurooppalaisten yhteenkuuluvuutta vastapainona äärikansallismielisyyden kasvulle. Aina tuskin kuitenkaan tarvitaan valtionpäämiesten päätöksiä tai mittavia järjestelyjä, vaan ideat voivat olla perin yksinkertaisia. Myöhemmässä keski-iässä nyt olevan sukupolven merkittävin Eurooppa-hengen nostattaja taitaa olla Interrail-lippu.
Hankalimmin toteutettavia EU:ssa ovat aina olleet uudistukset, joissa puututaan jäsenmaiden itsemääräämisoikeuteen ja taloudellisiin vastuisiin. Saksan vaalien tulos ehkä vaikutti siihen, että Macron oli näissä asioissa nyt pidättyväinen.
Macronin avauksiin kuului kuitenkin ehdotus, että komission toimivuuden kohentamiseksi sen kokoa kutistettaisiin lähes puoleen ja että puolet europarlamentin edustajista valittaisiin tulevaisuudessa yhteiseurooppalaisilta listoilta.
Esitysten ilmeinen ikävä seuraus olisi, että suurten maiden painoarvo päätöksenteossa vahvistuisi. Europarlamenttivaalien kohdalla myönteinen seuraus voisi toki olla se, että vaikkapa keskieurooppalaisten ehdokkaiden pitäisi kääntää katseensa myös maanosan laidoille.
Kaikkia Macronin ehdotuksia ei ole syytä semmoisenaan niellä. Esimerkiksi ajatus EU-vartijoiden ilmestymisestä ulkorajoille vaatii perusteellista pohdintaa. Omien rajojen turvaaminen omin voimin on ollut suvereenien kansallisvaltioiden perustehtäviä.
Suomen rooliksi ei toivottavasti jää nyt vain railakkaiden avausten toppuuttelu ja yksittäinen alasampuminen. EU edeltäjineen on taannut Euroopan vakaan kehityksen ja vahvistanut myös Suomen taloutta ja turvallisuutta sekä monin tavoin helpottanut tavallisten kansalaisten elämää. Tätä hanketta ei pidä päästää rapistumaan vaan sitä pitää vahvistaa.
Remonttisuunnitelmaa ei kuitenkaan pidä jättää yksin Ranskan presidentin piirrettäväksi. Korkeimmalla poliittisella tasolla keskustelua päästään jatkamaan jo perjantaina, kun unionin johtajat kokoontuvat Tallinnaan.